Vapaaehtoishaastattelussa Ulla ja Säde
30 kesää, 3 tytärtä, 1 festari – vapaaehtoiskonkari Ulla Turunen on kasvattanut myös kaikki lapsensa Ilosaarirockin vapaaehtoisiksi
Ensin tarkoitus oli opettaa lapsille työntekoa, sittemmin Ilosaarirockista on tullut äidille ja tyttärille tärkeä yhteinen riitti.
Ihmisiä on alkanut kertyä festivaalin pääportille, jonka läpi kulkee pian kymmeniätuhansia festarivieraita. Ilosaarirock vuosimallia 2023 on alkamassa, ja ilmassa väreilee tuttu odotus.
Pääportin vieressä olevalla infopisteellä ihmisiä käy tasaisena virtana. Asiat vaihtelevat kadonneista tavaroista ja reittiohjeista kuulumisten kysymisiin.
– Missäköhän on lähin bussipysäkki? irokeesi tukkainen mies kysyy.
Ulla Turunen neuvoo miehen rokkibussipysäkille, josta festarivieraat pääsevät kätevästi eri suuntiin lähteviin linja-autoihin.
– Hei anteeksi, mun ranneke ei toimi, nuori nainen ilmestyy tiskin taakse. – Mitäköhän mun pitää tehdä?
– Voi ei, onpa harmi. Katsotaanpa, mikä siinä on, Ulla ottaa tottuneesti asian hoitaakseen.
Ulla ja hänen tyttärensä Säde Turunen ovat vapaaehtoisina yhdessä toista vuotta peräkkäin. Sitä ennen Ulla on ollut vapaaehtoishommissa kahden vanhemman tyttärensä kanssa kahdesti. Aina samassa infopisteessä.
– Tämä on ollut sellainen kiva paikka, jossa kohtaa mukavia ihmisiä ja saa auttaa heitä. Paikallisuudesta on varmaan hyötyä, että osaa kertoa vaikkapa, missä on lähin pankkiautomaatti tai taksitolppa, Ulla sanoo.
Alun perin vapaaehtoisuuden tarkoitus oli opettaa lapsille työnteon malli ja johdattaa turvallisesti festarielämään, mutta myöhemmin siitä on tullut myös äidin ja tyttärien tärkeä tapa viettää aikaa yhdessä. Molemmilla on mukavampi olo, kun toinen on siinä vieressä.
– Toki olen halunnut myös näyttää, että festareille voi lähteä, vaikka lippuun ei joskus olisi varaa. Siitäkin nämä vapaaehtoishommat ovat loistavia, että osallistuminen on mahdollista kaikille.
Ulla ja Säde tekevät pääportin infossa kaksi vuoroa, ja yksi päivä jää pelkkään rokkailuun. Lisäksi päivävuoron jälkeen ehtii käydä katsomassa jokusen esiintyjän. Se riittää hyvin. Molemmat käyvät tarjonnan mukaan katsomassa sekä omia lemppareitaan että yhteisiä suosikkeja.
“Olen oppinut rohkeaksi ja saanut itsevarmuutta”
Ullalle Ilosaarirock ja sittemmin festivaalin vapaaehtoishommat ovat olleet myös pitkään jatkunut siirtymäriitti. Ensimmäistä kertaa hän on ollut festivaaliasiakkaana jo 30 vuotta sitten, ja vuosien ajan Ulla on aloittanut kesälomansa luomuneuvojan työstä Ilosaarirockista.
– Kyllä loma alkaa Ilosaarirockista. Ja mikä olisikaan tämän mukavampi lomanaloitus, tämä on niin iloinen ja positiivinen festari.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Ulla joutuu pohtimaan, lähteekö hän enää seuraavana kesänä Ilosaarirockiin vapaaehtoiseksi. Mielenkiintoa sekä äidillä että tyttärellä hommiin riittää, mutta Säde opiskelee kolmatta vuotta leipuri-kondiittoriksi, ja voi olla, että ensi vuonna on hommattava oman alan kesätyöpaikka, eikä aikaa vapaaehtoishommille jää. Säde on myös Ullan tyttäristä nuorin, joten uutta vapaaehtoiskaveria ei ole jonossa.
– Saa nähdä, miten käy. Kyllähän se olisi yhden aikakauden loppu, hän toteaa.
Kävi miten kävi, Ulla ja Säde ovat iloisia siitä, että päättivät lähteä yhdessä vapaaehtoisiksi. Näitä kesiä ei korvaa mikään. Ne ovat vahvistaneet äidin ja tyttären välistä suhdetta, opettaneet kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja säästäneet toki myös mukavan summan rahaa, kun lippuja ei ole tarvinnut ostaa.
Säde myös kokee, että kesistä Ilosaarirockin vapaaehtoisena on ollut hyötyä tulevaisuuden kannalta.
– Olen oppinut rohkeammaksi ja saanut itsevarmuutta. Myös ongelmanratkaisukyky on varmasti kehittynyt, hän pohtii.
– Kyllä näitä kesiä ikävä tulee.
Teksti: Annika Lius
Kuvat: Antti Pitkäjärvi
