Aurinkoinen ilta oli parhaimmillaan, kun Negative astui Iloraarirockin päälavalle. Tämän bändin aikana tajusin, ettei kannata yrittää liikaa. Nämä pojat nimittäin yrittävät.

Tällainen musiikki on parhaimmillaan kuunneltuna kaukaa niin, että vaikuttaa kuin jollakin olisi unohtunut radio auki. Tällä kertaa myös tuuli korosti tätä efektiä mukavasti. Jos on anniskelualueella nauttimassa virvokkeita ja tapaamassa tuttuja, tämä toimii. Muuten on vaikea löytää syytä siihen, miksi tämä orkesteri pitäisi nähdä livenä. Negativellä on kuoret kunnossa, mutta jotakin tiukempaa energiaa jää kaipaamaan.

Valmiiksi biisejä tuntevat fanit varmaan saivat osansa, mutta kauempana juhliva festarikansa näytti jäävän kylmäksi. Hitti Moment of Our Love sai innostuneita reaktioita aikaan yleisössä. Henkilökohtaisesti reagoin vain keikan keskivaiheilla, kun ilmeisesti jokin uusi kappale poikkesi edukseen mahtipontisesta massasta. Kitaristihan tässä bändissä tuntuu olevan kelvollinen, jos kitarasooloista pitää. Pisteet laulaja Jonnelle myös siitä, että hän uskollisesti yritti kohottaa tunnelmaa huudattamalla yleisöä. Hitaat biisit oli ripoteltu mukavasti rankempien väleihin. Ei puuduta, mutta eipä kohoa tunnelmakaan.

Negative on radiosoittorockia, joka ei tällä kertaa aivan täyttänyt päälavaa. Onhan se tietysti mahtavaa, että Suomessakin on olemassa bändi, jonka jäsenet heittelevät käytettyjä pyyhkeitään kiljuvaan tyttömassaan. Ja Jonne, verkkolippis ei ole enää muodissa.

Teksti: Terhi Lilja
Kuvat: Minna Väliheimo

16.07 2006 klo 20:30 - Rytmimusiikki.