in English Minun Rokkini osa 6. Janne Sivonen / Stella
Päiväunista päälavalle
Stellan kitaristi-biisinikkari Janne Sivonen on käynyt Ilosaarirockissa festivaalivieraana jo yli kymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna muusikko esiintyy elämänsä ensimmäistä kertaa Ilosaarirockin alueella.
Janne Sivonen muistelee olleensa ensimmäistä kertaa Ilosaarirockissa vuonna 1993. Tuolloin yläasteikäinen nuori mies vakuuttui paristakin näkemästään keikasta, joista toinen oli merkittävä soittajan uran alkamisen kannalta.
alkuvuodesta 2006.
- Ekat rokkimuistot liittyvät siihen, kun Hybrid Children avasi ohjelmatarjonnan päälavalla. Siellähän sitä oltiin sateesta huolimatta farkkuliiveissä ja lippiksissä puimassa nyrkkiä ystäväni Pentin ja noin 20 muun fanin kanssa, Sivonen muistelee.
- Samana vuonna katselin myös huuli pyöreänä Kingston Wallin soittoa ja päätin ilmoittaa myöhemmin äiskälle, että sähkökitara on saatava!
- Kingston Wallin Petri Walli soitti sähkistään myös jousella, mikä tuntui olevan ihan käsittämätöntä ja toisesta maailmasta. Silloin ei ollut vielä rokkihistoria juurikaan hallussa ja tuskin edes tiesin kuka Jimmy Page oli.
Janne Sivonen arvioi Ilosaarirockin kokeneen paljon muutoksia sen yli kymmenen vuoden ajanjakson kuluessa, jona hän on festivaalilla vieraillut.
- Vähän sitä aitoa kiljupunkkarin hajua on rapissut matkan varrella pois, mikä ehkä osittain on säälikin, mutta myös välttämättömyys, että noin isoksi paisunut tapahtuma pyörii mallikkaasti vuodesta toiseen, Sivonen pohtii.
- Ja kyllähän Ilosaarirock on edelleen vaihtoehtoinen verrattuna muihin saman kokoluokan tapahtumiin. Ja voi olla, että sitä kiljupunkkarin hajua ei vaan kantaudu enää omaan nokkaan, kun ei tule ihan samaan malliin kuitenkaan pusikoita pitkin kaatuiltua kuin 10 vuotta sitten.
Musiikkityylien laaja skaala miellyttää
Ilmeisen paljon festivaalimuistoja omaava kitaristi muistelee nähneensä mieleenpainuneita keikkoja ensimmäisen festivaalikokemuksen jälkeen useampaankin otteeseen.
Vuonna 1997 päälavalla soittanut Therapy? oli ihan helvetin kova juttu, koska bändi oli koko yläasteen oma suosikki ja tuntui todella mahtavalta ja kummalliselta, kun kyseinen pumppu saatiin omaan kotikylään silloin soittamaan.
- Infernal Love -albumin jälkeen diggailu oli lukioikäisenä jo vähän hyytynyt, koska rupesin silloin kuuntelemaan ruikutuspoppia, mutta kovasti hypytti sillä keikalla silti!
- Yleisön päällä surffailu jollakin YUP:n kakkosteltan keikalla on myös jäänyt mieleen. Siitä tuli jotenkin kaunis yhteisöllinen fiilis, kun porukka kannattelee toisia käsivarsillaan ja jos tippuu, niin heti oli joku ihminen nostamassa ylös, ettei jää jalkoihin. Sekin on sellainen harmillisesti katoamassa oleva kulttuuri, mutta onhan sen takia tietysti ihmisille vahinkojakin sattunut.
- Ai niin, täytyy myös mainita M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen keikka kolmoslavalla kesällä 2001. Se oli aivan hurmoksellinen yhteislaulutilaisuus!
Useille joensuulaisille ihmisille Ilosaarirockilla on laajempi sosiaalinen merkitys. Tuolloin kun törmää helposti tuttuihin, joita ei muuten näe lainkaan.
- Olen aina keskittynyt vahvasti bändien diggailemiseen, mutta toki nykyisin tulee keskityttyä paljon myös kavereiden bongailuun ja ihmeteltyä sitä, kuinka samat tutut naamat jaksavat paikalle tupsahtaa!
Arvio Ilosaarirockin eroista muihin kotimaisiin festivaaleihin napsahtaa Sivoselta ytimekkäästi.
- Ilosaarirock on ylivoimainen siinä kuinka skaalaa venyy ja paukkuu niin moneen eri suuntaan musiikkityylien kesken. Homma toimii, kun itsellekin uppoaa kaikki laadukkasti tehty musiikki reggaesta kikkeliheviin. Tarjonnan ansiosta törmää myös bändeihin, joihin ei olisi muuten varmaan älynnyt koskaan tutustua.
Armoton hikoaminen kuuluu hyvään keikkaan
Stella esiintyy tänä kesänä Ilosaarirockin alueella ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Aiemmin bändi on soittanut ainoastaan klubeilla: Sulo-klubilla Stellaa on kuultu vuonna 2003 ja 2004.
- Ensimmäinen keikka oli varsin ok, ottaen huomioon, että bändi ei ollut vielä kerennyt julkaisemaan yhtään mitään, vaan ihan demopohjalta oltiin soittelemassa, Sivonen muistaa.
- Vuonna 2004 eka levy Kuuntelija olikin jo saatu pihalle ja silloin tunnelma oli kyllä todella kohdallaan.
- Kaarihalli oli melkein täysi ja ensimmäisen kerran rämisteltiin niin isolle yleisölle. Muistan, että ainakin itse olin ihan yhtä hymyä koko keikan ajan, tuntui sen verran hyvältä. Hiki oli myöskin kova, ja sehän kuuluu aina oleellisesti hyvään keikkaan.
Tämän kesän Ilosaarirockissa Stella esiintyy päälavalla festivaalin lauantain alkumetreillä. Liki sata keikkaa ympäri Suomen tehneelle Stellan kitaristille tuleva keikka on eräänlainen unelmien täyttymys.
- Oma unelma oli alunperin kolmosteltassa soittaminen. Siellä on tullut nähtyä monta hyvää keikkaa ja se tuntui jotenkin jopa etäisesti mahdolliselta jo silloin yli 10 vuotta sitten, kun ekoja omia bändejä perusteltiin.
- Nyt keikan toteutuessa, ja vielä päälavalla, on hiukkasen outo fiilis, kun tosiaan vissiin 13 vuotta perättäin olen käynyt Ilosaarirokissa ja kieltämättä aina bändejä katsellessa toivonut, että olisipa siistiä kun pääsisi itsekin joskus tuonne soittamaan kitarasooloja!
- Mutta jännityksellä odotellaan, toivottavasti vaan ei sada, nyt kun kerran tuolla ulkolavalla laitetaan tanssit käyntiin.
Janne Sivosen terveiset tämän kesän festivaalivieraille kannustavat iloitsemaan kesästä:
- Surut pois ja kukka rintaan, niin on joku tötterötukka joskus tokaissut.
Teksti: Ville Karttunen
Kuusiosaisessa juttusarjassa laulurinteellä tulevana kesänä esiintyvät artistit kertovat Ilosaarirockiin liittyvistä muistoistaan ja kokemuksistaan, sekä siitä miltä Ilosaarirock näyttää artistin näkökulmasta.
Minun Rokkini:
Paula Vesala / PMMP
Kaarle Viikate / Viikate
Sipe / Apulanta
M.A. Numminen
Lasse Kurki / Lemonator
Janne Sivonen / Stella