Minun Rokkini osa 4. M.A. Numminen

Kolmen vuosikymmenen rock-veteraani

Taiteen moniottelija M.A. Numminen on esiintynyt Ilosaarirockissa kolmella viimeisellä vuosikymmenellä — saavutus johon harva artisti pystyy. Miehen mielikuvat Ilosaarirockista ovat hajanaiset, mutta lämpimät.


M.A. Numminen esiintyi Ilosaarirockissa ensimmäistä kertaa vuonna 1989. Sitä, millä kokoonpanolla ja millä ohjelmistolla, onkin vaikeampi sanoa, sillä taiteilija Nummisella ei ole itselläänkään asiasta tarkkaa mielikuvaa.

- Minulla on luultavasti liikaa keikkoja, siksi en pysty muistamaan kuin satunnaisia tapahtumia, M.A. Numminen pahoittelee.

- Mitähän ohjelmaa mahdoin esittää vuonna 1989? Tämän oudon kysymyksen teen itselleni ja sinulle sekä nettisivujen lukijoille siksi, että minulla on koko ajan kuusi orkesteria toiminnassa.

M.A. Nummiselle Ilosaarirock näyttäytyykin yksittäisten hauskojen muistojen sijaan kokonaisuutena. Numminen on hyvin tyytyväinen siihen mielikuvaan, joka hänelle on Ilosaarirockista jäänyt.

- Minua on joka kerran viehättänyt Ilosaarirockin leppoisa tunnelma. Vaikka esitykset saattavat johdattaa yleisön hektiseen tilaan, se purkautuu aina positiivisella tavalla.


Haitarilla ja banjolla suuria bändejä vastaan

M.A. Nummisen lavakarisma ei ole hävinnyt vuosien vieriessä. Nummisen ja Pedro Hietasen kolmosteltan keikka Ilosaarirockissa 2001 oli usealle festivaalivieraalle tuon kesän Rokin mieleenpainunein keikka.

Numminen ja Pedro Hietanen
vuonna 2001 Rokin kolmosteltassa.

Ääriään myöten täynnä ollut kolmosteltta riemuitsi Nummisen esittäessä suosituimpia laulujaan ja kertomalla niiden yhteydessä rönsyileviä anekdootteja kappaleiden taustoista.

Numminen itse muistelee kyseistä keikkaa suurella lämmöllä.

- Olin yllättynyt, ja Pedro myös, Numminen tiivistää.

- Jollakin tavoin tuo konsertti ennakoi tulevia tapahtumia, joissa myöhemmin esiinnyimme.

- Koska orkesterimme koostui vain banjosta ja haitarista, toimi ohjelmamme ilmeisesti niin suurena vastapainona muihin, raskaampiin kokoonpanoihin verrattuna, että se kevensi yleisön mielen oikealla hetkellä.

- Samana vuonna ilmiö toistui myös Ruotsissa ja Saksassa. Osasimme suhtautua siihen tyynemmin, sillä Ilosaari oli pohjustanut asian, Numminen muistaa.


Nykyinen kulttuurintarjonta tavoittaa suuren yleisön

M.A. Numminen on kiertänyt ulkomaisia festivaaleja jo paljon ennen varsinaisten vientitoivojemme esiinmarssia. Numminen sanoo, ettei mieluusti vertaa koti- ja ulkomaisia festivaaleja toisiinsa, mutta löytää joitakin maakohtaisia erikoisuuksia.

- Jos jotakin täytyy sanoa, niin saksalaiset järjestävät kaiken erittäin hyvin, Numminen toteaa.

M.A. Numminen tulkitsee
Beethovenia Ilosaarirockissa.

- He eivät myöskään tee eroa tunnettujen ja vähemmän tunnettujen esiintyjien kesken, vaan jokaiselle ryhmälle tarjotaan huippuluokan kohtelu niin lavalla, backstagella kuin hotellissakin.

Numminen ei myöskään tahdo verrata Ilosaarirockia muihin kotimaisiin festivaaleihin.

- En varsinaisesti voi verrata Ilosaarta muihin, koska kaikilla festivaaleilla on oma luonteensa. Pidän kuitenkin paljon pohjoiskarjalaisesta mentaliteetista.

Nummisella on laaja perspektiivi siitä, kuinka suomalainen festivaalikulttuuri on vuosien varrella muuttunut. 1960-luvulla festivaaleja ei ollut yhtä paljon, ja niiden ohjelma suuntautui lähinnä kapealle kohdeyleisölle.

- 1970-luvulla alkoi "Joka niemeen notkoon saarelmaan, festivaalin tahtoisin perustaa" -tyyppinen kehitys, Numminen sanoo.

- Tässä on kyllä se hyvä puoli, että kulttuuri tavoittaa nyt suuremmat määrät yleisöä kuin koskaan aikaisemmin.

M.A. Nummisen terveiset tulevan kesän festivaaliyleisölle ovat lyhyet, mutta kannustavat:

- Olkaa vaativia! Antakaa palautetta kokemastanne!


teksti: Ville Karttunen

Kuusiosaisessa juttusarjassa laulurinteellä tulevana kesänä esiintyvät artistit kertovat Ilosaarirockiin liittyvistä muistoistaan ja kokemuksistaan, sekä siitä miltä Ilosaarirock näyttää artistin näkökulmasta.

 

< takaisin

Joensuun Popmuusikot ry, PL 240, 80101 Joensuu –