ilosaarirock 
(Lue tarinan edellinen osa täältä.)
“Rakkautta ensisilmäyksellä.”
Oletteko ikinä uskoneet edellä olevaan toteamukseen? Voiko kukaan todella rakastua ensisilmäyksellä? Minä en moiseen hömppaan ole ikinä uskonut, mutta nyt joutui kyyninen “vanhapiikakin” myöntämään, että se todella voi olla mahdollista.
Uskokaa tai älkää (valokuvamateriaali todistaa puheeni todeksi) festariromanssin löytyminen ja rakastuminen ensisilmäyksellä ei olekaan pelkkää bullshitia.
DJ Polarsoulin Rentoshow
Kaikki alkoi siitä, kun olin viattomana räppimusiikin ystävänä tsekkaamassa DJ Polarsoulin rentoshowta Rento-lavalla. Siinä muina tyttöinä tamppasin minkä jaloistani irti sain, kun hän ilmeistyi näkökenttääni. Jalat meinasivat tipahtaa saman tien ja korvissa kaikui hallelujah. Mitä tämä komea ja lihaksikas mies teki edessäni? Tukkani on huonosti ja kasvoissani oli maailmakaikkeuden isoin finni, joka räjähtää ihanuuden kasvoihin hetkenä minä hyvänsä. Toisin sanoin, lähtökohdat romanssille olivat mahdollisimman huonot.
– Hei, mä tiedän sut. Etkö sä oo se tyttö, joka etsi festariromanssia? Lopeta etsintä, mä oon tässä, sanoi komistus edessäni.
– Joo, pitää paikkaansa, sanoin ujosti hymyillen ja sydän pamppasi ainakin 180 sykeellä.
– Tuu! Mennään fiilistelemään tota ihanaa rantaa, sanoi jäpä ja tarttui kädestäni kiinni.
Nyt mennään, eikä vikistä. En kerennyt kissaa sanomaan, kun mies jo nosti minut vedestä syliinsä, jotta hameenhelmani ei kastuisi. Miehen ote oli vahva ja turvallinen. Tuntui aivan siltä kuin olisin aina ollut tässä sylissä. Sydämeeni hiipi arkaileva tunne siitä, voisiko festariromanssini tosiaan olla nyt tässä jalkojeni välissä?
Ensikosketus
Auringon lämmittäessä kasvojamme ja suomiräpin soidessa taustalla huomasimme pienen keskusteluhetken aikana, että meillä on paljon yhteistä. Välillämme oleva kemia ja seksuaalinen virittäytyminen oli käsin kosketeltavaa. Saatoin ajatuksissani hetkeksi siirtyä jopa makuukammarin puolelle.
Mitä sitä suotta enää etsimään, mietin mielessäni ja päätin heittäytyä hetkeen. Kemialle oli annettava mahdollisuus. Lisäksi Asan neuvo siitä, kuinka hymyileviin miehiin kannatti panostaa, bongahti mieleeni. Miehen hymy oli sulaa vahaa niin kuin myös minä.
Sanotaan, ettei kaikkia munia kannattaisi laittaa samaan koriin, mutta ajattelin kintaalla viitata moista paskapuhetta. Minä panostan tähän ihanuuteen täysillä ja lopetan etsimisen. Ja se oli paras päätös pitkään aikaan…
Lopettakaa etsiminen. Kaikki on jo tässä.
Teksti: Maija Ulmanen
Kuvat: Terhi Hytönen
