ilosaarirock 
(Lue tarinan edellinen osa täältä.)
Nyt on todellisen näytön paikka. On aika kohdata festivaalien suurin auttajani, isolla A:lla. Auttaja, jonka avulla pääsen itse asiaan, eli pussailemaan.
Odotukset eivät olisi voineet olla enää korkeammalla, kun lähdin astelemaan Tähtiteltalta kohti Rentolavaa, jonka läheisyydessä Pussauskoppi sijaitsi. On vihdoinkin aika antaa kemialle mahdollisuus ja päästä pusuttelemaan oikein olan takaa. Kävellessäni mietin, että erityisen gutaa tekisi teiniajoilta tuttu kielari. Tämän toiveen kanssa pitänee kuitenkin olla varovainen. Vain ammattilaisille, mietin. Liian nostalgisiin mietteisiin en halua painua, if you know what I mean.
Vihdoinkin kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Koppi, komea mies ja minä – muuta ei tarvita. Ja viimein se tapahtuu… Komean nuoren miehen huulet lähestyivät huuliani. Miehen käsi painautuu hellästi vyötärölleni vetäen kuumaa kehoani vasten hänen lihaksikasta coreaan. Viimein huulemme kohtaavat. Tunnen miehen pehmeät huulet huulillani ja samalla mietin, että onpas komistus erinomainen suutelija.
Sanoja ei tarvita. Kuva: Terhi Hytönen
Yhtäkkiä tuntuu kuin kaikki muu ympärillämme olisi kaikonnut, musiikki loppunut ja ihmiset hävinneet. Tämä on meidän hetkemme ja se kestää ja kestää… mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin suomalainen peruspositiivinen sananlasku sanoo. Niin myös tämä hetki.
Pidän hetken vielä miestä kädestä kiinni. Ennen kuin komistus lähtee kohti uusia seikkailuja, hän antaa minulle kauniin kukkasen. Todellinen prinssi, mietin mielessäni. Jään haikeana kukka kädessäni katsomaan komistuksen perään. Näenkö häntä enää? Oliko hän “se oikea”? Ehkäpä tiemme vielä kohtaavat illan Juustodiscossa ja tanssimme illan viimeisen hitaan…
Kukka jäi tytölle muistoksi prinssistä. Kuva: Terhi Hytönen
Kiitos ja kumarrus, Pussauskoppi. Suosittelen. 100% suutelutakuu!
(Lue saagan eeppinen päätösosa täältä.)
Teksti: Maija Ulmanen
Kuvat: Terhi Hytönen
