ilosaarirock 
Onni soittaa viulua Ilosaaressa 2013. Kuva: Sampsa Geijer.
Joensuun lahja (humppaavalle) maailmalle saavutti vuosi sitten riittävän iän vahvojen väkijuomien ostoon ravitsemusliikkeistä. Vuoden hömpöttelyn jälkeen humpparetkue Eläkeläiset saapuu Ilosaareen soittamaan humppahelmiä Kuopion kaupunginorkesterin kera. Verkkotoimitus pyörähti jututtamassa Onni Warista ja kyselemässä kuinka kesä on lähtenyt kuomilta käyntiin.
– Kah monenlaisia tunnelmia on ollu! Jussina oli muutamia perusviisikkokeikkoja, Provinssissa oltiin Kuopion kaupunninorkesterin kanssa ja nyt sitten Ilosaarella Kuopion vesseleiden kanssa myös. Provinssin jälkeen meillä tapahtui myös hämmentävä rumpalin vaihtumisilmiö, kun pitkäaikainen nahkojen paukuttaja Kristian Voutilainen siirtyi vakavamman musiikin pariin ja tilalle värvättiin sitten paluumuuttaja Tapio Santaharju, joka luovutti kepakonsa Kristianille joskus 1996, kun oltiin ekalle Saksan kiertueelle lähössä. Jännän äärellä ollaan, tuo Humpfonia ei ole ihan helepoimpia vetoja etenkään kun ei keretä harjottelemaan Sinfoonikkojan kanssa lainkahan, vaan pitää vetää kuivat. Harkat siis. Ilman sinfoonikkoja…
Käväisitte perinteisen Keski-Euroopan turneen lisäksi myös Venäjällä? Ilmeisesti ainakin alkoholi oli edullisempaa… Upposiko humppa itänaapurissa?
– Hyvin se humppa uppoaa kaikissa ilmansuunnissa mihinkä meijät on päästetty remeltämään. Viinan hinnasta en tiijä, kun meille humpankuninkaille mikään ei maksa mittään!
Joensuuhan on Eläkeläisten kotikaupunki. Miten ihmeessä sitä jaksaa keikkailla kotosalla vuodesta toiseen?
– Ihan hyvin on maistanut Joensuussa humputtelu. Muut ukothan asustelee jo isommilla kirkoilla eli heillä menee eksotiikan puolelle. Mie olen ainoa tänne junttiutunut. Humppakeikat on hyvä tekosyy käyvä baarissa, kun en muutoin sinne uskalla. Sen harvan kerran kun sinne eksyy niin käypi ku Kätkäläiselle!
Mikäs tämä Humpfonia nyt oikein on ja kuinka näin älytön idea sai alkunsa?
– Se on jännä yhdistelmä humpautettuja rockin klassikoita ja klassisen musiikin humpautettuja klassikoita. Kesken jenkan sännätään Tonavalle valssaamaan, tosin jenkan tahtiin.
– Veikkaan että asialla oli kuningas alkkohooli, joka puhui Ensio Hienosen suusta käsin ehotellen kaikkia tolkuttomuuksia ja myö vanhuuden höperöt sanottiin jotta “no, mikä ettei”. Ainahan myö tissutellessa punotaan uusia juonia ja tämä oli yksi niistä, jotka sitten lähettiin toteuttamaan, etenkin kun myö ite päästiin vähemmällä ja Enska teki kaiken raskaan työn niin kuin sinfiksen sovitukset, nuotitukset, harjoitutti ne ja meijät jne…
Kuinkas klassiseen musiikkiin tutustuminen on sujunut?
– Hyvin on ollut jännää! Nyt sitten näitten muutamien keikkojen jälkeen on uskallettu jo puhua toisillemme, mukavia heeboja ja heebottaria ovat he Kuopiolaiset. Henkilökohtaisesti on ollu melkoisen tragikoomista, kun tässä kolme vuotta sitten ostin kirpparilta viulun jota en juurikaan ole oppinut soittamaan ja setissä on useempiakin ralleja, joissa pitää sitten sillä teemoja ja soolojakin vingutella. Yksi Orkan viulisteista kysy ekojen harkkojen jälkeen, jotta ootkos pitkäänkin soittantu. Vastasin jotta 3 vuotta. Viulisti kuittasi vaan, jotta hyvinhän sie 3 vuotiaaksi soitat.
Huomasimme toimituksessa, että Eläkeläiset ovat nyt ryhtyneet myös ruokabloggaajiksi. Millaisia eväitä taiteilija-Waris suosittelee keikkaa seuraamaan tulevalle yleisölle?
– Kalkkunanakit on hyviä, vaan niistä ei paljon plogattavaa heru. Juomista itse suosin kyllä Highway to Hell -punkkua, mutta kyllä Motörheadkin passaa. Aussiviinit ovat suosikkeja, nam ja aah!
Voisitko vähän valaista, mitä kuuluu Eläkeläisen keikkapäivän ohjelmaan? Onko jotain tiettyjä rutiineja, joilla homma lähtee liikkeelle?
– Juopottelu ja tupakointi nyt tulee ekana mieleen. Joskus viritetään soittimia myös.
Esiinnytte jo perjantaina Ilosaaren Sulo-klubilla. Mitä Sulon yleisön on lupa odottaa pimentyvässä perjantai-illassa?
– Luvassa on mahtavat iltavat sivistyneessä ja kultivoituneessa, osin hieman eltaantuneessakin seurassa. Keikan lopuksi luvassa pienimuotoinen ilopulitus.
Heitähän vielä tarveisiä Festarielämän lukijoille. Mikä saa kuomat syttymään?
– Hyvää festarielämää arvoisat festarielämän lukijat! Kyllä se festarielämä aina festarikuoleman voittaa. Festarikuolema valitettavasi kyllä suurinta osaa teistä maanantaina malttamattomana, viikate terävänä, vartoo!
– Kuomat sytyttää ja sammuttaa jetsulleen sama, humppaleka!
Verkkotoimitus
Kuva: Sampsa Geijer
