ilosaarirock 
Vaikkei sitä ikkunasta ulos tuijotellessa välttämättä uskoisikaan, eletään Suomessa paraikaa sitä parasta keskikesää. Oli sää sitten mitä tahansa, kuuluu kesään olennaisena osana kylmä keskiketterä, kansan keskuudessa kalja, eli keppana. Keppanan kanssa taas tulee nauttia hyvästä seurasta ja musiikista, eikä jälkimmäiseen löydy todennäköisesti sopivampaa vaihtoehtoa kuin juuriaan kunnioittava, vihainen, mutta positiivisella energialla ladattu thrash metal. Reilun viikon päästä starttaavassa Ilosaarirockissa ei onneksi enää sada, joten kylmän juomansa voi nauttia auringonpaisteessa thrashista nauttien ja viimeisen tarjoilusta vastaavat Lost Societyn ruuhkatukat. Ilosaarirockin verkkotoimitus tavoitti rässipartion laulaja-kitaristin Samy Elbannan puhelimitse.
Lost Society Ilosaarirockissa 2013. Kuva: Lauri Hämäläinen.
Bändillä on pitänyt pari vuotta melkoista kiirettä. Debyytti Fast Loud Death tuli valveutuneemmallekin farkkuliiville kuin puskista, eikä vaikea kakkoslevy Terror Hungry jättänyt väkeä nälkäiseksi. Viimeisimmän keikkansa orkesteri heitti Tuska Open Airissa, mutta riittääkö sitä vimmaa ja energiaa vielä Ilosaarirockiin?
– Ehdottomasti! Ilosaarirock oli viime vuonna ja on tänä vuonna kesän kohokohtia. Kesää aloiteltiin Tampereella ja meininki on ihan uskomaton, unelmien täyttymys. Välissä käydään vetämässä vielä Ruississa.
Samyn mukaan energiaa pidetään yllä treenaamalla paljon ja rundien välissä aika kuluukin treeniksellä. Keikoilla energia liikkuu molempiin suuntiin.
– Me tehdään hommaa jota ollaan aina haluttu tehdä ja kun se näkyy yleisöön, se tulee kyllä takaskin. Meillä on ihan huikeita faneja ja keikoilla hyvä meininki.
Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuten pitäisi. Mitä tapahtuisi niinkin onnettomassa tilanteessa, että bändin keikkabussi ajaisi karille, jättäen bändin autiosaarelle josta löytyy vain pizzaa, kaljaa ja levytolkulla thrashia?
– No noin hyvässä tilanteessa niin mitäs siinä muka tartteis! Kai sinne vois ottaa vinyylisoittimen, tän meidän uskomattoman crew’n. Ehkä nainen.
Yksikö vain?
– No siis jos siellä on parikyt pahalta haisevaa ja rumaa jätkää niin ehkä kaks.
Lost Society ei ole tosiaan Ilosaarirockissa ensikertalainen. Tämän lisäksi bändi on käynyt Kerubissa pariinkin otteeseen. Reilu vuosi sitten lämmiteltiin thrash-kolossi Overkill ja menneenä keväänä oltiinkin pääesiintyjiä. Ilosaarirock on painunut Samylle elävästi mieleen, jonka lisäksi se erottuu muista festareista.
– Ilosaari oli tosiaan viime kesän kohokohta! Ei oo vaan yhdenlaista jengiä niikun joillain raskaan metallin festareilla. Rokissa pelaa palvelu helvetin hyvin ja leirinnässä on ihan helvetin hauskaa! Tänä vuonna meiltä kysyttiin mihin haluttas yöks ja mentiin sit leirintään. Meillä ei oo ees telttaa!
Kyllähän Joensuulaiset varmasti yöpaikan tarjoavat. Lost Society on kotoisin Jyväskylästä, joka on monella tapaa sisarkaupunki Joensuun kanssa. Juttuun siis pitäisi tulla.
– Joensuussa keikat on olleet hyviä ja viimesin yks rundin parhaita. Keikan jälkeen lähdettiin paikalliselle ärrälle vähän kaljan ostoon ja meidän kuvaajalta oli rahat loppu. Siinä oli pelikoneella joku jäbä, joka oli voittanut jotain 300 euroa ja se heitti kaljarahat meidän kuvaajalle.
Ilosaarirockin kattaus on kuten todettua monipuolinen. Lost Society viettää aikaa myös lavojen edustalla.
– Laidasta laitaan on tarjontaa. Käydään kattomassa toki meidän frendit Santa Cruz. Sit tietty Stam1na, Sanni ja legendaarinen Alice in Chains.
Toimintaa on odotettavissa myös lauantai-iltana, kun Lost Society aloittaa rekkalavalla. Viime vuonna lavan edustalla pyöri melko jäätävän kokoinen pitti.
– Helvetin energistä menoa on taas luvassa ja muuan punainen mieskin saattaa vilahtaa. Järkätään vielä viime vuottakin isompi wall of death. Nähään rokeis!
Niin nähään, tervetuloa Joensuuhun Lost Society!
Teksti: Mika Martikainen
Kuva: Lauri Hämäläinen
