ilosaarirock 
Töminän päättänyttä Beastmilkia tituleerataan apokalyptiseksi post-punkiksi. Jos genremääreet jättää sikseen ja keskittyy musiikkiin itseensä, jää käteen todella rouheaa rokkia. Maailmanlopun meiningillä, totta kai.
Beastmilk. Kuva: Mika Martikainen
Onhan se vaikuttava näky, kun kolme siluettia aloittaa vahvan taustavalaistuksen edessä louhimaan sointuja kuolemasta ja ydintuhosta. Hurmos yltyy jo toisen kappaleen aikana sellaisiin mittasuhteisiin, että eturivissä alkaa tapahtua järjestysmiesten toimesta pientä karsintaa. Myös sienipilven paineaallolla crowdsurffaava festarivieras päätyy parempaan talteen.
Viimeistään Death reflects usin kohdalla hurmos on jo tarttunut eturivistä koko telttaan. Meiningissä on jotain hyvin hengellistä, jopa harrasta. Kitarat vaikenevat, ja perjantai-ilta hämärtyy yöksi. On vaikea asennoitua siihen, että vain muutaman tunnin päästä on pirteän ja aurinkoisen Ilosaarirockin aika.
Teksti ja kuva: Mika Martikainen
