ilosaarirock 
(Lue tarinan edellinen osa täältä.)
“Sä oot yksinäs, täällä ei oo ystävii. Ei oo eikä tuu. Luota muhun!”
Heräsin kahden tunnin yöuniltani näihin kannustaviin Heikki Kuulan kappaleen sanoihin. Pääkoppani täytti vieno pyyntö siitä, etteivät kappaleen sanat kävisi toteen. Toisaalta eihän se voisi olla mahdollista, koska ollaan kuitenkin Suomen pirteimmillä ja ystävällisimmillä festareilla. Täällä kaikki ovat kaikkien kavereita. Ajatus antoi pienen valonpilkahduksen muuten niin kovin rapsakkaan olotilaan.
Hetken keräiltyäni itseäni rupesin funtsimaan viimeöisiä tapahtumia. Oliko yöstä jäänyt kerrottavaa seuraaville sukupolville? Sanoisin, että kyllä!
Lauantaiyön saldo
– halaukset 68 kpl
– poskipusut 16 kpl
– kielarit 0 kpl
– pusut 6 kpl
– punnerrukset 100 kpl
– puhelinumerot 14 kpl
– muistoksi saadut alusvaatteet 1 kpl
– jatkoilla saadut kutsut 69 kpl (vai oliko se kuitenkin 72 kpl?)
– discopallo 1 kpl
– romanssi 0 kpl
Kaikkeni annoin, mutta se ei riittänyt romanssin “nappaamiseen”. Missä on vika, herää kysymys? Lystiä oli, kertakaikkisesti, ja tapasin mitä ihanampia ihmisiä, mutta se lopullinen säväys romanssin löytymiseen jäi puuttumaan.
Sata punnerrusta!
Yöstä sisuuntuneena lähden vieläkin suuremmalla tarmolla kohti sunnuntain festaripäivää. Pari ässää löytyy hihasta, ja yksi niistä on legendaarinen Pussauskoppi.
(Lue täältä, kuinka tarina jatkuu.)
Teksti: Maija Ulmanen
Kuvat: Terhi Hytönen
