Jotkut pitävät suuria festareita paikkana, jossa yleisö on poikkeuksetta kasvotonta massaa, musiikki puhuttelematonta tai bändi liian etäinen. Sitten on puolestaan näitä ihmisiä, jotka uskovat paikallisuuden, henkilökohtaisuuden ja pienten suurten hetkien voimaan. Lauantaina klo 17 rekkalavan edessä ihmetellessä ei ollut epäselvää, kumman kategorian ihmiset olivat etsiytyneet joensuulaisen Little Jackin keikalle.
Little Jack lunasti paikkansa Ilosaarirockin rekkalavalla voitettuaan Karjalaisen ja Ilosaarirockin järjestämän RokIt -bändikilpailun toukokuun lopussa. Vuosien bändikilpailuiden kakkossijojen kirkastuminen ja periksiantamaton työ näkyikin näiden miesten kasvoilta tyytyväisyytenä ja kiitollisuutena. En usko, että kovinkaan moni paikalle kertyneestä yleisöstä oli koskaan nähnyt yhtä onnellisia miehiä.
Pieni oli todellakin kaunista. Tämä yhtye ei saanut ensimmäiselle Ilosaarirock-keikalleen suurta areenaa, leveintä lavaa tai laajinta yleisömerta, mutta modernin rockin nimeen vannovat muusikot antoivat sen minkä ennakkoon olivat luvanneet: ammattitaitoisen ja tiiviin setin parhainta osaamistaan. Vitsit olivat vähissä, kun reippaasti jalkaa polkeva Otto bändeineen tanssitti yleisöä mm. Zombie, Tick tack tock sekä If it burns -kappaleiden tahtiin. Fanaattinen kuulijakunta palkitsi rokkikukot yltymällä moshpitiin, ja lensivätpä keikan loppuvaiheessa lavalle myös yhdet kalsarit. Kyllä, miesten.
En tykkää lyödä vetoja, mutta voisin veikata, että tätä herkkua saamme tulevaisuudessa lisää. Suuri tie rocktaivaalle on näille pienille jaakoille aivan auki.
Teksti: Sari Asikainen
Kuva: Risto Kuittinen
