Faith no More. Suoraan huikeisiin tunnelmiin ja kokemuksiin, joita tarjosivat meille Mike Bordin, Roddy Bottum , Billy Gould, Jon Hudson ja ainoa lajissaan, miesten mies ja ääniakrobaatti Mike Patton.
Second coming – kiertue sai arvoisensa päätöksen, kun Joensuun oma poika Mike Patton järjesti vuosisadan performanssin Ilosaaren himmenevässä illassa. Yleisö sai haluamansa ja Pattonin show oli juuri niin yllätyksellinen, oikukas ja huikea kuin oli lupa odottaa.
Murinaa, karjumista, kurnutusta, huutoa, ärjyntää, kuiskausta, oopperaa, räpätystä, suhinaa ja myös perinteistä laulua megafonilla höystettynä. Miehen repertuaari on rajaton ja sanoin on turha yrittää kuvata Pattonin äänihuulien tuotoksia. Jos haluat tietää mistä on kyse, kuuntele!
FNM:n keikkaputki on kestänyt pitkään ja viime kesän elegantin kepeän italohurmurin tilalla oli elämää nähnyt, osin oikuttelevan uhmakas, yleisöään aggressiivisesti hellivä aikuinen mies.
Midnight Cowboyn hypnoottisissa tunnelmissa käynnistynyt keikka antoi odottaa FNM:n vahvinta instrumenttia eli Pattonin ääntä. From out of nowhere jyrähti käyntiin ja Patton oli täydessä vauhdissa: mikkiständi lensi kuvaajien joukkoon ja viimeistään Be Aggressive tarjosi Pattonin as we like him: ärjyen ja karjuen, beatboksauksella höystettynä, maaninen kiilto silmissä.
Videokuvaajat tarjosivat kiitettävän kattauksen Pattonin monista kasvoista, joilta voi vain yrittää tulkita sisäisiä voimia, jotka jylläävät miehen sisällä. Mies on samalla kuvaajan unelma ja painajainen: ilmaisultaan ainutlaatuinen, mutta myös arvonsa tunteva ja arvaamaton liikkeissään.
Patton seurusteli yleisön kanssa tiiviisti ei-aina-niin-diplomaattiseen tyyliinsä ja leikitteli osaamillaan suomen sanoilla: virheettömästi lausutut Joensuu ja kiitos eri versioina kuultiin useasti illan aikana. Hetkittäin maestro vaikutti turhautuneelta yleisön panokseen, ja tuttuun tapaansa löysi jotain kommentoitavaa. ”Oh my goodness, I’m coming in my pants” Mike raportoi saatuaan yleisön vihdoinkin laulamaan mieleisellään tavalla Epicin säveliä.
Keikan alussa Patton esitteli selkäänsä yleisölle enemmän kuin yleensä, mutta viimeistään keikan loppupuolen stage-dive Miken ohjauksessa yhdisti bändin ja yleisön. Pattonin kommentti ”I feel like I got raped” kuvaa hyvin Pattonin ja yleisön fyysisen kohtaamisen rajuutta ja tähän intohimoon on pakko yhtyä.
Kosketinsoittaja Roddy Bottun on kohtelias herrasmies. Keikan lopussa Roddy sai hetkeksi puheenvuoron Pattonilta ja kiitti vuolaasti kiertuehenkilökuntaa ja Twitter-päivityksessä olikin jo Suomen vuoro: ”it’s true… 20,000 drunk finns can’t be wrong. FNM rule. and thank you. what a fucking glorious country”.
Rajujen otteiden lisäksi FNM-kattaus tarjosi romanttisia säveliä ja rakkauden täyttämiä hetkiä, osin uudistetuilla sovituksilla ja sanoilla. I’m just a man -biisin aikana Mike kappasi videokameran kuvaajalta ja nähtiin videokuvausessio Pattonin tyyliin kun Patton ja kamera seikkailivat yleisömeren joukossa. Ensimmäisenä encorena kuullun This Guy’s in Love with You aikana kollektiivinen rakastuminen oli tosiasia ja Miken sydäntäriipivään anomukseen ”say that your in love with this guy” oli vain yksi vastaus. Kyllä me rakastamme sinua Mike, tempuistasi huolimatta ja juuri niiden takia.
Mirka Sunimento
Jee! Missasin keikan, mutta tämän luettuani tuntuu melkein kuin olisin ollut täällä. Kiitos toimittajalle.