Miten rankaistaan festivaaliyleisöä ensimmäisen festaripäivän alussa? Kärräämälle lavalle hallitun lavasähellyksen sankarit, Valse Triste.

Pohjanmaan hurjia vastaanottamaan oli saapunut kourallinen aamuvirkkua festivaaliyleisöä, suurimman osan ilmeisesti vielä yrittäessä selvitä edellisen illan rientojen rasituksista. Tämän nelikymppisen kipparikvartetin menoa ei yleisön vähyys tosin haitannut tippaakaan, eikä aivan tipattomalta touhu vaikuttanutkaan.Yhtye on soittanut kutakuinkin samalla kokoonpanolla jo 80-luvulta asti, mutta merkkejä hidastumisesta tai muusta musiikillisen ulkoannin muuttumisesta ei ole nähtävissä, mitä nyt ovat ehkä oppineet edes vähän soittamaan. Olikin mielenkiintoista huomata miten ensikuulemalta yksinkertaisen oloisista kappaleista paljastui yllättävänkin kimurantteja kohtia.

Alan piireissä Valse Tristeä on tituleerattu Suomen vammaisimmaksi punk-bändiksi mm. hektisen lavaheilumisen aiheuttamien pysyvien ruumiinvammojen tähden. Huolimatta tästä pienimuotoisesta siipirikkoudesta, Valse Triste ryskäsi kuin lauma variksia. Musiikin tahtiin tapahtuvaa striptease-näytöstä siivitettiin muutaman kappaleen ajan vierailevalla sangen vähäpukeisella soolokitaristilla, joka vingutteli hevisoolojaan lankusta ja pahvilautasesta kasatulla kitarallaan. Punk on iloa ja punk on tarkoitettu kaikille, ikään tai ulkonäköön katsomatta - todisteena tästä Valse Triste.

Tästä on hyvä jatkaa rokin lauantaita.

Teksti: Juha Ekholm
Kuvat: Tomi Palsa

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 14. heinäkuuta 2007 kello 14.43 ja sen aiheena onMusiikki.