Puolalainen Vavamuffin aloittaa energisesti ja ottaa yleisönsä heti kättelyssä. Aplodit raikaavat neljä vuotta koossa olleelle yhtyeelle, ja basso jytää kovemmin kuin koskaan. Yhdeksänhenkinen yhtye innostaa yleisön rentouttamaan lihakset ja höllentämään pipot.

Kolme vokalistia papattavat vuoron perään puolaa, yksi niin möreällä ja karhealla äänellä, että hymyilyttää. Yleisö on täysillä mukana meiningeissä: lanteet keinuvat ja kädet käyvät yhteen ja heiluvat puolelta toiselle. Pienoiset ongelmat kosketinten kanssa saadaan selätettyä ja ruuvit löysentävä musiikki saa jatkua.
Kielimuuri kappaleiden sanomien suhteen ei liiemmin haittaa: letkeä rytmi vie mukanaan. Ja puolan kieli kuulostaa metkalta! Suurinta osaa keikan annista voi luonnehtia raggamaiseksi ja dancehallmaiseksi, rytmi on napakan tykyttävä sekä iskevä. Keikkasetistä löytyy myös svengaavampaa ja letkeämpää reggaeta. Parissa kipaleessa on itämaisia soundeja, jotka assosiaatioiden yllyttämänä innostaisivat vatsatanssiin. Hengästyttävän menon väliin mahtuu keinuttavia ja uneliaampia jaksoja, mutta yleisö ei nukahda. Puolalaisen ehtymättömän energian edessä ei vain pysty olemaan liikkumatta: pidättyneimmilläkin heiluu mainion musiikin tahtiin vähintään kengänkärki tai varpaat.

Vavamuffinin dj:llä Pablopavolla on myös Suomi-tietous hallussa. Hän huvittaa yleisöä nimeämällä asiantuntevasti Jari Litmasen, Matti Nykäsen, Jussi ja Matti Hautamäen, Sami Hyypiän sekä Jukka Pojan maamme edustajiksi. Vavamuffin jakaa ahkerasti rakkauttaan yleisölle ja kertoo lämpimiä terveisiä myös Paprika Korpsilta sekä muilta puolalaisilta reggaeartisteilta. Toiseksi viimeinen kappale omistetaan Varsovassa vierailleelle Natashalle ja viimeinen yleisölle, joka lisääntyy keikan loppua kohden. - Rakastamme teitä, kiitos paljon!, energiset puolalaiset hyvästelevät hunajaa saaneen yleisön.

Teksti: Katri Simola
Kuvat: Jarkko Liutu

Tämä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 15. heinäkuuta 2007 kello 13.37 ja sen aiheena onMusiikki.