Koko Sulo-klubin ajan poissa pysytellyt sade yritti muutaman pisaran voimin palata festivaalialueelle Damn Seagullsin aloitellessa settiään rekkalavan osalta illan viimeisenä esiintyjänä. Samalla kun helsinkiläiskokoonpano aloitti vauhdikkaasti soittonsa, sade kuitenkin väistyi.

Damn Seagulls sai yleisön heti otteeseensa, ja keikalla koettiin keyesti illan kovin meno. Yhtyeen tykitys sai yleisön tanssimaan myös hieman kauempana anniskelualueella. Kahdeksanmiehisen kokoonpanon, johon rytmiryhmän ja kosketinsoittajan lisäksi kuului kolme puhallinsoittajaa, meno oli tiukkaa. Varsinkin siihen nähden, että basisti oli yhtyeestä ainut mikrofonitelineen ikeestä vapaa, oli koko yhtyeen toiminta lavalla esimerkillisen vauhdikasta.

- Tää on hienoa. Vaikka soittaa ihan toisella puolella maata, on ihan kuin olisi kotona, kehui laulajakitaristi Lauri Eloranta yleisöään kappaleiden välissä. Yhtye ei ilmeisesti itse ollut osannut odottaa aivan niin suurta suosiota. Myös yleisölle yhtyeen energinen meininki tuli yllätyksenä. Varsinaisen keikan päättäneen The Long Walk -kappaleen jälkeen yhtye palasi lavalle vielä yhden biisin ajaksi. Damn Seagullsin hienon vedon ja samalla rekkalavan ohjelman päättyessä laskeutui festivaalialueella rauha ja pitkälle yöhön jatkunut sade.

teksti: Tuomas Vitikainen
Kuvat: Mari Herrala

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 14. heinäkuuta 2007 kello 15.29 ja sen aiheena onMusiikki.