Ylex-teltta näytti positiivisestikin sanottuna puolityhjältä hetki ennen Calexicon keikan alkua. Teltasta tulviva omalaatuinen tunnelma kuitenkin imi sinne reilusti lisää väkeä heti yhtyeen aloitettua soittonsa.

Melko perinteisellä ränttätänttärokilla esiintymisensä avannut Calexico siirtyi muihin tunnelmiin saman tien. Yhtye on kotoisin läheltä Yhdysvaltain ja Meksikon välistä rajaa, Arizonan Tucsonista, ja se kuului. Yli keikan puolen välin kestäneellä matkalla tunnelmoitiin rajan molemmin puolin meksikolaismaisemista lännenelokuvien ja valssin kautta yhdysvaltalaisen musiikin peruskiveen, kantriin.

Erityisesti Jacob Valenzuelan ja Martin Wenkin hienot kahden trumpetin melodiat olivat pääroolissa monessa meksikolaishenkisessä kappaleessa. Valenzuela ja Wenk olivat varsinaisia monitoimimiehiä; molemmat myös lauloivat ja soitinvalikoima käsitti trumpetin lisäksi ainakin marimban, hanurin, koskettimet ja perkussiot.

Ensimmäistä kertaa Suomessa vierailleen yhtyeen sijoittautuminen lavalla oli erittäin intiimi, sillä käytettävissä olevasta lavasyvyydestä jäi käyttämättä lähemmäs puolet. Intiimiys toki oli tarpeenkin, sillä Calexicon tunnelmointiin ympäri lavaa juoksentelu ei olisikaan sopinut. Omalaatuisen tunnelman syntymiseen vaikutti myös lavan videoscreeneillä pyörinyt pääosin mustavalkokuvasta koostunut tajunnanvirta.

Varsinkin yhtyeen instrumentaalikappaleet olivat verrattain lyhyitä, joten kappaleita Calexicon vajaan tunnin keikkaan mahtui paljon. Keikan loppupuolella yhtye vaihtoi tyylinsä perinteisempään rockiin basistinkin vaihtaessa läskibassonsa sähköiseen.

Oman tuotantonsa lisäksi yhtye myös versioi Love-yhtyeen Alone Again Or -kappaleen. Keikan päätti vauhdikas The Crystal Frontier, joka viimeistään sai yleisön janoamaan lisää. Pitkistä suosionosoituksista huolimatta Calexico ei kuitenkaan enää palannut lavalle.

Teksti: Tuomas Vitikainen

Kuva: Minna Pahkin

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 14. heinäkuuta 2007 kello 22.33 ja sen aiheena onMusiikki.