Operaatio tosin tapahtui musiikillisessa mielessä eikä suinkaan fyysisesti. Aurinko nimittäin yritti loistaa kilpaa Jyväskylän soittorosvojen valojen kanssa. Mutta ei StS yritäkkään brassailla valoillaan, vaan antaa musiikin huolehtia pilvisen taivaan yllemme.

Nokkelat sanaleikit kuitenkin sikseen. Silloin kun deathdoomia soitetaan, sitä ei tehdä korkeilla äänillä. Tämän oli sisäistänyt myös miksaaja, joka tuuttasi alataajuksia kaapeista niin kovasti että housunlahkeet alkoivat jo lepattamaan. Ääni puuroutuikin muutaman kerran mutta StS:nin sokeriset (muttei liian imelät) melodiat kuuluivat silti läpi. Ainakin yleisön reaktioista pystyi näin päättelemään.

Kappalevalikoimassa löytyi parhaita paloja molemmilta levyiltä, yleisön ja kriitikoiden ylistämältä The Morning never came-levyltä sekä uutukaiselta Ghost of loss:lta. Ja se on myös kuulkaa sillä lailla, että jos Rotten Soundin Keijo käskee oman keikkansa päätteeksi yleisön bändi katsomaan, lienee parempi totella.

Teksti: Hannu Romppainen

Kuva: Eetu Mononen

16.07 2006 klo 22:44 - Rytmimusiikki.