Villahousurock
Toisen festivaalipäivän aamu on valjennut, alue on täynnä rikottuja muovituoppeja, ja tuuli käy yhä pohjoisesta viisi metriä sekunnissa.
Tänään olemme jo osanneet varustautua, ja niinpä aurinkovarjot on suljettu (eivät pysyneet pystyssä) ja shortsien tilalle on vedetty suosiolla pitkälahkeisia asusteita. Mahtaa keskustan marketeissa käydä kuhina, kun työntekijät, ja kenties osa yleisöstäkin, rynnistää ostamaan villahanskoja ja pitkiä kalsareita. Ihan tosi, näin kuulin eilen puhuttavan useampaankin otteeseen. Festariflunssa lienee silti yleinen vieras huomenna keskuudessamme - yleensähän se tulee kaiken stressin lauetessa, mutta nyt sillä on vielä oma avittava tekijänsä.
Säästä puhuminen on kenties maailman tylsin aihe, mutta harva tulee ajatelleeksi kuinka festivaali elää ja kuolee sen mukaan, minkälainen ilmanala vallitsee. Suomessa kun kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, ja monenlaiseen pitää osata varautua. Vesisadekin vielä kestetään, mutta ukkosten olemme toivoneet pysyvän kaukana, sillä silloin kaiken sähköllä toimivan tekniikan keskellä on hengenvaaralliset oltavat, joten virrat katkaistaan varsin vikkelään. Viime aikojen valossa näyttää siltä, että tulevaisuudessa saamme lisätä varauduttavien ilmiöiden listalle myös myrskytuulet ja trombit, jotka tekisivät varmasti pahaa jälkeä aidoissa ja telttarakenteissa, ihmisistä nyt puhumattakaan.
Erilaisten sääpalveluiden seuraaminen onkin yksi keskeisimmistä tehtävistä, joita lavan takana production officessa suoritetaan. Meillä on ukkostutka ja monenlaisia ennusteita ja ajantasaista tietoa siitä, missä säärintamat milloinkin kulkevat. Puhelimen päähän löytyy myös aina alan asiantuntija. Säiden haltijoiksi meistä ei ole, mutta ennakoida osaamme. Mahtaa tänään viimeisenä soittavaa Neljää Ruusuakin jännittää, sillä tätä Ilosaarirockin monivuotista esiintyjäkonkaria eivät äärimmäiset sääolosuhteet ole ihan vain paria kertaa koetelleet.
Mutta nyt on aamu, aurinko paistaa ja maassa vallitsee rauha. Rokatkaa lämpimästi tänään!
Teksti: Marjut Mutanen
Kuva: Mika Kaikkonen