Lämmönpilkahdus kylmässä - Katatonia
Katatonialla ja Suomella on erityinen suhde. Eivätpä varmasti arvanneet herrat Blakkheim ja Lord Seth, sittemin tunnettuja myös nimillä Anders Nyström ja Jonas Renksen, vuonna 1991 perustaessaan yhtyettä Katatonia, että heidän lojaalein fanikeskittymänsä löytyisi itänaapurista.
Jotain aivan erityistä taas on itse yhtyeessä Katatonia. Bändi on kulkenut omia polkujaan uransa alusta asti luoden musiikissaan uniikin yhdistelmän raskautta, melodiaa ja melankoliaa.
Vaikka Katatonian maailma on kylmä ja hyinen kuin pohjoinen talvi, lauantai-iltana YleX-lavalla ei ollut viileydestä tietoakaan. Puheet Renksenin huhutusta lavakammosta, bändin kenkiintuijottelusta sekä kankeasta lavahabituksesta voidaan surutta unohtaa. Keikka oli energinen ja bändi jopa näytti nauttivan esiintymisestään. Mikään ylimääräinen lavarekvisiittaa tai rockposeeraus ei kuitenkaan ole tarpeen, sillä yhteyeen musiikki puhuu puolestaan. Setti pääosin keskittyi kolmeen edelliseen levyn, mutta vanhempaakin materiaalia kuultiin muun muassa levyiltä Deadhouse Discouraget Ones:lta ja For My Demons Tonight’s Decisionilta. Kylmimmät väreet allekirjoittaneelle aiheutti kuitenkin jo keikan alkupuolella kuultu My Sweet Nurse, sekä uudelta Great Cold Distance -levyltä irroitettu sinkkulohkaisu Deliberation. Toista sinkkulohkaisua My Twin säästeltiin nähtävästi encoreksi, mutta aikataulut estivät bändiä tämä enää saapumasta lavalle. Yleisö ei kuitenkaan millään olisi päästänyt ruotsalaisviisikkoa lähtemään.
On vaikea tiivistää keikan tunnelmaa muutamaan korulauseeseen. Sen verran kokonaisvaltainen keikka oli kyseessä ja tunnelataus oli valtava. Katatonia oli launtain suurin ja kaunein.
Teksti: Hannu Romppainen
Kuvat: Minna Veliheimo