Leijonamieli - herkkää ja avointa
Leijonamieli alias Tuukka Rihkola ehti vaihtamaan kuulumisia Rentolavan keikan jälkeen. 24-vuotias tamperelainen analysoi suomihiphopin nykytilaa ja puolustautuu ylettömiä positiivisuussyytteitä vastaan.
Sanoituksesi ovat usein varsin syvällisiä ja tunnut käsittelevän niissä avoimesti omaa elämääsi. Mistä ammennat ideoita?
“Oman elämän parista ideat tosiaan löytyvät. Luen myös jonkun verran kirjoja, mutta aika vähän niistä ideoita löytyy. Musiikkia kuuntelen paljon - hiphoppia vähemmän kuin ennen, sen lisäksi paljon soulia, rockia ja kaikkea muutakin melodista ja rauhallista musiikkia. Rankka hevi ei ole minun juttuni.”
20 vuotta sitten Eppu Normaali kiersi festarilavoja laulaen työttömyydestä, viinasta, kirveestä ja perheestä. Sinun musiikkisi on sen sijaan avointa, positiivista ja hyväntuulista. Miten suhtaudut tällaiseen synkistely-suomirokkiin?
“Ymmärrän kyllä erittäin hyvin tällaisen musiikin suosion. Olen itse sairastanut masennusta ja olen muutenkin melkoinen fiilistelijä, esimerkiksi syksyisin tulee paljon kuunneltua sateen ropinan keskellä synkeää musiikkia. Itse asiassa yllätyin, miten positiivinen levy omastani tuli ja miten sitä on myös kehuttu positiivisuudesta. Ensimmäinen levylle tekemäni biisi oli Noidankehä ja luulin, että levystä olisi tullut negatiivisempi.”
Suomihiphop tuntuu välillä etääntyneen melko kauas alkuperäisestä amerikkalaisesta hiphopista. Kuunteletko amerikkalaista hiphoppia ja otatko siitä mitään vaikutteita?
“Minulla on muutaman tuhannen hiphop-levyn kokoelma ja olen kuunnellut sitä musiikin lajia paljon ja soittanut sitä dj-keikoillani. Nykyään en kyllä seuraa genreä yhtä tarkkaan kuin ennen. Itse asiassa 90 % amerikkalaisesta nykyhiphopista on paskaa, niin musiikillisesti kuin lyriikoiden puolesta. Siinä mielessä vaikutteita ei tule otettua. Toki levyjä kuunnellessa saa jotain vinkkejä esimerkiksi omaa tekniikkaa varten.”
Mitä sitten suosittelisit hiphop-ummikolle, joka haluaisi tutustua laadukkaaseen amerikkalaistuotantoon?
“Common-niminen artisti tekee melko lailla samanhenkistä musiikkia kuin minäkin. Myös Blackalicious on hyvä tuttavuus, varsinkin vanhemmat levyt, kaksi uusinta eivät ole omia suosikkejani.”
Olet päivätyössä raksahommissa. Miten arvioisit mahdollisuutesi elättää itsesi pelkästään musiikilla?
“Kyllä se vaatisi sekä suuren läpimurtohitin itseltäni että hieman lisää aikaa, jotta suomihiphop ehtisi laajentaa kuulijakuntaansa. Arvioin, että muutaman vuoden päästä suomalainen hiphop on nuorille jo itsestäänselvä osa musiikkia. Toistaiseksi hiphop on täällä vielä niin nuori genre, että hieman marginaalissa vielä ollaan.”
Eli taiteenteosta haaveilevan nuoren kannattaa silti edelleen hommata tarvittaessa myös muita töitä?
“Siitä kannattaa lähteä, että vuokranmaksusta huolehditaan ensisijaisesti. En minäkään raksatyöstä juuri ideoita musiikkiin saa, mutta sillä pidetään katto pään päällä. Toisaalta rutiinityö vapauttaa ajatukset - kuuntelen työssä koko ajan musiikkia, ja sitä kautta uusia ajatuksia kyllä syntyy. Itse olen käynyt lukion, sen jälkeen sitten elättänyt itseäni hanttihommilla ja vapaa - aikana toteuttanut musiikillista unelmaani.”
Teksti: Salla Brunou
Kuvat: Minna Pahkin