Lauantain kuvakooste täällä ja perjantain täällä.

Sormukset. Kuva: Anni Huttunen

– Puhuttiin talvihäistä, kun ensimmäistä kertaa tavattiin. Siitä puolentoista vuoden päästä tavattiin uudestaan ja päätettiin mennä vihille. Nyt ollaan oltu reilu puoli vuotta naimisissa, Satu kertoo.

– Sormukset piti tietenkin tatuoida nimettömiin, etteivät ne pääse häviämään, Jussi lisää.

Ilosaarirockissa. Kuva: Anni Huttunen

Festariteemaista hääjuhlaa eli Wedstockia vietettiin tamperelaisessa Ravintola Kaijakassa. Idean pohjalla oli Jussin tausta festarityöntekijänä.

– Ajateltiin, että kun festareita ei ehdi siviilinä kesän aikana kiertämään, niin pidetään häät sitten siellä. Neljä bändiä oli soittamassa, bajamaja oli roudattu ravintolaan ja kaikkialla oli aluekylttejä. Tatuoijakin oli paikalla, ja kaverimme Crisu otti siellä ”Satu ♥ Jussi” -tatuoinnin. Rannekkeenvaihtopiste oli heti ovella, ja kaikille jaettiin VIP-kortit ja passit. Ruokana oli makkaraperunoita, ja hääkakku oli shottipyramidi, Jussi kertoo.

– Wedstock oli meidän ensimmäinen yhteinen festari. Ilosaarirock on neljäs, Satu kertoo.

Teksti: Niina Turunen
Kuvat: Anni Huttunen

Kaisu viihtyy vapaaehtoisena. Kuva: Lauri Kosonen

Kaisu saapui Ilosaarirockiin perjantaina ja työskenteli anniskelussa lauantaina ja sunnuntaina klo 11–16.

Kaisulta tulee kehuja ja kiitosta sekä työporukalle että asiakkaille.

– Kerran kuulin asiakkaan tilauksen väärin ympäröivän melun takia ja jouduin korjailemaan, mutta asiakkaat olivat ihania, rentoja ja ymmärtäväisiä.

Itse työ oli tuttua, sillä Kaisulta löytyy anniskelupassi ja aiempaa työkokemusta. Rokkiin oli tänä vuonna tullut uudet kassat, joten uuttakin tuli opittua.

Viikonloppu on vastannut odotuksia.

– Meistä duunareista pidettiin hyvää huolta. Saimme hyvää ruokaa ja juomaa työpäivinä. Työvuoroista sopimisessa oltiin joustavia ja työntekijöitä oli sopivasti.

Mieleenpainuvinta festariviikonlopulta Kaisulle on leirintäelämä Ravileirinnässä.

– Leirinnässä on joka kerta erilaista ja jännää.

Festarielämään kuuluu muutenkin yllätyksellisyys, ympäriinsä juoksentelu ja väsymys.

– Telttaan asettuessani huomasin makuupussin puuttuvan. Se oli pudonnut linja-auton tavaratilaan. En löytänyt tietoa rokkibussin aikatauluista ja kiire oli pian sulkeutuvalle linja-autoasemalle, joten juoksin leirinnästä asemalle ja takaisin pian Joensuuhun saapumiseni jälkeen. Mutta hauskaahan se on – varsinkin näin jälkikäteen!

Alkuhankaluuksien jälkeen Kaisu on nauttinut työstä ja festarielämästä.

– Kokemus oli hyvä! Tulisin uudestaan. Mukava työ ja työpaikka.

Teksti: Anna Mikkonen
Kuva: Lauri Kosonen

Yö tummuu, porukka ei. Kuva: Veera Konsti

Ravileirinnän Lounge-teltassa riitti lauantaiyönä menoa ja meininkiä, kun festarikansa kerääntyi purkamaan päivästä jäänyttä energiaa. Yön mittaan teltan kovaäänisistä kaikuivat sekä eurooppalaiset house-hitit että klassiset ysäribiisit. Parketin polttopisteestä reivasi Heinolasta kotoisin oleva joukko pelastusliiveihin sonnustautuneita kalamiehiä ja -naisia.

− Kaikkeen pitää varautua. Meillä on ollut täällä joka vuosi eri pukuteema, josta meidät tunnistaa. Kalastajuudessa konkretisoituvat suomalainen sinnikkyys ja pitkäjänteisyys. Ja sitähän festareilla nimenomaan tarvitaan, villisti tanssiva Tuula Nipula selittää.

Kalastajaporukka ravin Loungella. Kuva: Veera Konsti

Auringonmuotoisiin ja -keltaisiin aurinkolaseihin sonnustautunut Teemu Alatalo hyppää piirin keskelle ja esittää lanne heiluen kuumimmat liikkeensä.

Teltan ulkopuolella on meneillään veljellinen beer pong -ottelu. Reilussa kolmen tuopin johdossa oleva Josku Pulkki tähtää huolellisesti. Vastapuolella Petteri Vatikainen ja Aqu Hänninen harrastavat parhaansa mukaan psykologista häirintää. Huutelusta huolimatta pingispallo kolahtaa valkoiseen oluttuoppiin.

− Tämä on ensimmäinen kerta Ilosaarirockissa, ja takuulla tullaan ensi vuonna uudestaan! Aivan mahtava meininki, Pulkki hehkuttaa.

Ehdoton plussa tulee Ravileirinnän tunnelmasta. Harvalla festivaalilla päästään hänen mukaansa samanlaiseen yhteishenkeen. Kotoisin hän kertoo olevansa tovereineen Helsingistä.

Pöydän vastapuolella Hänninen hörppää irvistäen tuopin tyhjäksi. Huolellisesta tähtäyksestä huolimatta vastapallo liitää pitkälle Pulkin lasien yli.

− Tässä kävi pelin alkupuolella munkki. Se alkaa jo selvästi vaikuttaa vastapuoleen, Pulkki vinkkaa.

Seuraavaksi toverukset meinavat suunnata omaan leiriinsä istumaan iltaa ja soittamaan hieman Lounge-teltan pauketta rauhallisempaa musiikkia.

− Onhan pattereita jossain vaiheessa ladattava myös sunnuntaita varten, Pulkki arvelee ja napauttaa pingispallon vastustajan viimeiseen kuppiin.

Lue myös juttumme Ravileirinnän burleskista.

Beer Pong ravileirinnässä. Kuva: Veera Konsti

Teksti: Eemeli Surakka
Kuvat: Veera Konsti

Iloinen burleskitanssija. Kuva: Veera Konsti

Rintojensa peittona tanssija Pilvi Virtasella on yhä burleskitanssille ominaiset tupsut.

− Stripteaseahan tämä on, mutta ei sellaista likaista. Burleskissa tarkoitus on kiusoitella ja totta kai pitää hauskaa. Voisi sanoa, että tämä on strippaamisen taiteellinen muoto, Virtanen nauraa.

Tanssikeikkaa hän kertoo heittäneensä edellisestä syksystä alkaen. Koska oma keho on esiintyessä keskeisessä osassa, tuo tanssiminen Virtasen mukaan myös valtavasti itsevarmuutta. Hienoa burleskissa onkin hänen mukaansa se, että tanssimaan voi lähteä kuka tahansa. Omaa kehoa ei tarvitse hävetä, oli se sitten paksu tai laiha.

− On tosi siistiä, että Ilosaarirockissa ollaan tällä tavoin ennakkoluulottomia. Pohjimmiltaan tässä on kyse vapaudesta. Siitä, että jokainen saa olla oma itsensä sellaisena kuin on, Virtanen pohtii.

Ravileirinnän Lounge-teltassa oli myös festarien jatkoklubi.

Teksti: Eemeli Surakka
Kuvat: Veera Konsti

Saunalautalta kelpasi kuunnella Anna Puuta. Kuva: Jon Norppa

Jaakko Santaniemi astuu ulos saunalautan ovesta höyrypölähdyksen saattelemana. Anna Puu on juuri aloittanut keikkansa Rentolavalla. Meneillään on Joensuun Popmuusikot ry:n kylpyvuoro.

− Semipehmeät ja kovin ystävälliset on löylyt, Santaniemi arvelee jäähdyttelyn lomassa.

Tunnelma on hänen mukaansa jotenkin absurdi, mutta hyvällä tavalla. Rentolavan musiikki kantautuu Linnunlahden yli kristallinkirkkaana, ja yleisön tanssia on mukava seurata. Santaniemen saunatoveri Paavo Raappana laskeutuu istumaan lautan reunalle ja pulahtaa veteen. Hyppäämään lautalta ei pysty, sillä vettä on alla vain metri. Raappana ei siitä kuitenkaan pahastu.

− Sopivan virkistävää on lämpötilaltaan. Herättää sopivasti näin festari-ahertamisen lomassa, Raappana naurahtaa.

Lautan kattoterassilla Satu Sivonen viettää tunnin mittaista taukoaan riippumatossa loikoillen. Hän kertoo olevansa töissä Tähtiteltan backstagella, joten festareita ei ole hirveästi ennättänyt seuraamaan. Nyt siihen on vihdoinkin mahdollisuus, ja hyvä sellainen onkin.

− Kiva, että tämä ranta on nyt löytänyt toden teolla paikkansa. Yleisöä on kuulemma käynyt paljon enemmän kuin aiempina vuosina, Sivonen pohtii katse vastarannan ihmisjoukkoa seuraten.

Eväinä saunaseurueella on popcornia ja virvoitusjuomia. Lautalta löytyy myös grilli, mutta tällä kertaa sille ei ole käyttöä.

Saunan pyörittämisestä vastaavan Sami Levanojan mukaan lauttasaunan saama vastaanotto on ollut kaikin puolin positiivista. Kaikki artistien ajaksi ajoittuvat vuorot varattiin hyvissä ajoin ennen festarien alkua. Tulevina vuosina olisi hienoa, jos saunomaan saataisiin myös artisteja.

− Olisi se vaikkapa Volbeatin jätkille varmaan hieno kokemus, jos keikan jälkeen vietäisiin suomalaiseen saunaan, Levanoja pohtii.

Saunalautan terassin riippumatto oli poppareiden keskuudessa suosittu jäähdyttelypiste. Kuva: Jon Norppa

Saunoa voi myös Ravileirinnän telttasaunassa.

Teksti: Eemeli Surakka
Kuvat: Jon Norppa

Saara Närän unelmaheila olisi herrasmies. Kuva: Jon Norppa

Saara Närä:
– Unelmien festariheila ei olisi lääppijä eikä liian humalassa, vaan sellainen tutustumismielessä liikkeellä oleva tyyppi. Komeakin se saisi tietysti olla. Arvostan myös sellaista spontaaniutta, että suunnitelmat tehdään lennosta. Ei mitään turhan tarkkaa aikatauluttamista. Olen kyllä parisuhteessa, että tämä on vain teoreettista pähkäilyä.

Wilma Simi arvostaisi unelmien festariheilassa sosiaalisuutta ja hauskaa luonnetta. Kuva: Jon Norppa

Wilma Simi:
– Täydellinen festarirakkaus olisi ei olisi liian kännissä. Koska festareilla ollaan, niin hyvä musiikkimaku olisi totta kai tärkeää. Joku hauska asustus edesauttaa myös asiaa. Massasta poikkeaminen on aina hyvä juttu. Aito pitää silti kuitenkin olla. Sitten ihan se, että on keikkaa seuratessa hyvällä fiiliksellä ja tanssiliikkeet kohdillaan. Sellaisen ihmisen seurassa on hauska olla.

Punapäät saavat Iiro Tuovisen ja Samu Heikinmatin polvet lyömään loukkua. Kuva: Jon Norppa

Samu Heikinmatti:
– Unelmien festariheila olisi sellainen söötti punapää, joka osaisi soittaa bassoa. Punaiset hiukset ovat aina muotia. Siitä näkee heti, että luvassa on vauhtia ja vaaran tuntua. Tylsää seuraa ei jaksa kukaan. Toisaalta se voisi olla myös sellainen helvetin äkäinen lieksalainen muija.

Iiro Tuovinen:
– Komppaan punatukkaisuutta, mutta itse olen enemmän sellaisen kainuulaisen rauhallisuuden perään.

Teksti: Eemeli Surakka
Kuvat: Jon Norppa

Perjantain kuvakooste täällä.

Mersulla Rokkiin. Kuva: Veera Konsti

Päälavalta kaikuu Antti Tuiskun viimeinen biisi. Ravileirinnässä valmistaudutaan kuitenkin jo lauantaiyön jatkoihin. Kierrämme valokuvaaja Veera Konstin kanssa haistelemassa leirintäalueen tunnelmia, kun silmiimme osuu 1969-vuoden Mercedes-mallinen bussi. Ajopelin edessä istuskeleva mies heiluttaa kättään kutsuen verkkotoimituksen edustustoa liittymään illanviettoon.

− Tämä on Ossin auto, mutta se on nyt Juustodiscossa. Häntä on puraissut rakkauden käpy, isäntä Jukka Korpi-Tassi tervehtii muina miehinä.

Antti Tuiskun sijaan Korpi-Tassi tovereineen on päättänyt ottaa ennakkolähdön Ravileirinnän yöhön.  Hänen mukaansa bussiin majoittuu noin 5–10 hengen kaveriporukka. Ihan tarkkaa lukua hän ei osaa sanoa, sillä voihan illan mittaan tulla uusiakin tuttavuuksia.

− Mutta tuoltahan se Ossi tuleekin, Korpi-Tassi hihkaisee.

Ossi Ruotsalaiseksi esittäytyvä vaaleatukkainen mies kehaisee valssien sujuneen Juustodiscossa mainiosti. Kotoisin hän on Joensuusta. Hän kertoo Mercedes-bussin olevan festarivalmistelujen huumassa tehty puhdas heräteostos.

− Jotenkin ajattelin, että voisi olla aika edetä telttailusta tällaiseen majoitukseen. Eihän minulla ostaessa ollut C-korttiakaan. Se oli käytävä suorittamassa, että sain ajettua rötiskön tänne. Ykkösvaihteella tultiin koko matka keskustasta. Pois tämä lähtee kyllä hinaamalla, sillä meiltä hajosi kytkin, Ruotsalainen arvelee huolettomasti.

Mediahuomiosta innostuneina Korpi-Tassi ja Ruotsalainen kutsuvat valokuvaaja Konstin kuvailemaan myös bussin sisätiloja; pienimuotoisesta kaaoksesta ei ole niin väliä.

Kommelluksista huolimatta, tai ehkä jopa niiden ansioista, vuoden 2016 Ilosaarirock menee Ruotsalaisen mielestä hänen helposti hänen henkilökohtaisten festarikokemustensa kärkikolmikkoon. Edellisenä yönä unta kertyi hänen mukaansa runsas tunti.

− Mutta se on osa tätä hommaa. Nukkumaan joutaa sitten ensi viikolla, Ruotsalainen vinkkaa.

Mercedeksen juhlaväkeä vieraanvaraisuudesta ja kurkun kostukkeista kiittäen lähdemme Konstin kanssa kohti Ravileirinnän Lounge-telttaa. Sieltä kantautuu nimittäin jo tanssijalkaa vipattavaa musiikkia, ja onhan siellä kuulemma sellaista burleskitanssiakin!

Teksti: Eemeli Surakka
Kuvat: Veera Konsti

Pulmakulman duunareita.

Lounge-teltan nurkassa sijaitseva Pulmakulma tarjoaa aivopähkinöitä rokkaajille.

– Pulmakulma on Itä-Suomen yliopiston järjestämä aktiviteetti, jonka tarkoitus on viihdyttää ihmisiä ja toissijaisesti promota yliopistoa, Christian Tuomi kertoo.

Pulmakulmalla voit käydä haastamassa itsesi päättelytehtävien, palikkatestien ja Rubikin kuution avulla.

– Tänään ei ole vielä ollut toistaiseksi paljon kävijöitä, eli ruuhkaa ei ole. Pulmakulma on avoinna sunnuntai-iltaan kello seitsemään asti, Tuomi vinkkaa.

Tuomi on Pulmakulman päivystysvuorossa toista päivää.

– Ihan mukavaa on ollut. Elastista kävin eilen katsomassa. Moonsorrow’ta voisi vielä käydä kuuntelemassa. Rokatkaa kovaa, Tuomi kehottaa.

Teksti: Niina Turunen