ilosaarirock 
Olipa kerran mimmi, jolla oli missio löytää itselleen festariheila.
– Ei kai se voi olla niin vaikeaa löytää oma kulta. Nostaa vain käden pystyy ja se on siinä, mietti vielä kirkasotsainen etsijä.
Nostaa vain käden pystyyn.
Ei auttanut kuin ruveta tuumasta toimeen ja lähteä kohti suurta seikkailua. Ilosaarirockin verkkotoimituksesta oli tullut vinkki, että festareiden “se oikea” saattaisi löytyä tytölle jo perinteeksi muodostuneista rokin skeittiskaboista. Kuinkas sitten kävikään?
Vielä kaikesta pettymyksistä tietämätön tyttö saapui skeittiskaboihin ja sillä samaisella hetkellä bongasin kilpailijoiden joukosta “sen oikean” – oman kuninkaansa.
Oi kuninkaani!
Festariheilanetsijän epäonneksi kuningas oli tavoittamaton. Jotain mitä tavallinen tytöntyllerö ei ikinä voisi saada itselleen. Miksi naisten täytyy aina rakastua miehiin, jotka ovat joko renttuja tai saavuttamattomia? Skaboissa oli kymmeniä ihania miehiä, ja minä iskin silmäni kuninkaaseen. Kuinka tyhmä naisen täytyy olla ollakseen niin tyhmä, että rakastuu saavuttamattomaan.
– Ei siinä auttanut polvistumiset eikä suosionosoitukset. Yritin kaikkeni, mutta kuningas katsoi vain kaukaisuuteen, eikä antanut minulle pienintäkään toivonkipinää.
Mitä siinä torjutuksi tullut festareidensa rakkautta etsivä tyttö voi tehdä? Ei auttanut kuin pyyhkiä hikipisarat pois otsalta ja lähteä leuka rinnassa etsimään todellisia festariromansseja!
(Lue täältä, kuinka tarina jatkuu.)
Teksti: Maija Ulmanen
Kuva: Terhi Hytönen
