ilosaarirock 
Aimo lataus raskautta, melodiaa ja murskaavaa melankoliaa. Insomnium on tehnyt humpan juonen selväksi menneiden vuosien aikana niin Joensuun, kuin Suomenkin rajojen ulkopuolella. Juurensa bändi on kuitenkin kaivanyt syvälle Karjalan multiin. Ilosaarirockin verkkotoimituksella oli ilo päästä esittämään bändille muutama kysymys keikkailusta, Karjalaisuudesta ja Ilosaarirockista itsestään.
Ilosaarirockin verkkotoimituksesta terve! Ketäs siellä on vastailemassa? Missä päin olette menossa?
- Alunperinhän meidän piti tehdä tämä haastis viikko sitten festarikomboviikonloppuna, jollon veivattiin Saksassa Rock am Härtfeldsee- ja Helsingissä Tuska–festivaaleilla. Kesäiset sirkushuvit veivät tuolloin voiton eikä lentokoneessa paljon läppäreitä tai pädejä tullut auottua, päätä lähinnä. Kysymyksiin vastaukset raapustaa Markus Hirvonen niinkin eksoottisesta paikasta kuin Joensuusta.
Kuudes timantinkova täyspitkä on nyt pihalla ja vastaanotto on ollut alakanttiin arvioiden vähintäänkin hyvä. Mikä onnistui Shadows of the Dying Sunilla? Miksi?
- Biisinkirjoittamisen ja treenaamisen perusrutiineja myö ei muuteltu SotDS:n tekemisen yhteydessä juurikaan. Tällä kertaa treenattiin porukassa levyä varten ennätyksellisen vähän, kun päästiin möyryämään koko bändin voimin kaksi kertaa joulun alla. Tämähän on myös ensimmäinen pitkäsoitto, missä tuo tämän galaksin kovin tiluveivari Markus Vanhala teki ja nauhoitti biisejä meidän riveissä. Vanhalan tuomien uusien sävyjen lisäksi koko tuotantoprosessi oli tähänastisista levyistä ehein kokonaisuus ja vaikka miksausvaiheessa hieman sulakkeita paloikin, on lopputulos soundillisesti oikein hyvä. Yksinkertaisesti tällä levyllä on parhaat Inso-biisit ja paras yleissoundi. Toivottavasti lottopallot pyörähtää suotuisasti meille jatkossakin. Nyt on ainakin löydetty toimiva soundi- ja tuotantopoliittinen perusresepti.
Insomnium on alkujaan Pielisjoen tummien vesien varrelta, mutta levinnyt myöhemmin pitkin Suomea. Millä tavoin Pohjois-Karjalaisuus vielä kuuluu musiikissa?
- Tällä hetkellähän Insomniumin herrat vaikuttavat 1 x Lontoo, 2 x Kotka ja 1 x Joensuu, eli hyvin on levittäydytty. Itse pysyn kuitenkin Joensuun ankkurina, eli lähes Joensuulainen bändi yhä ollaan. Kyllähän Pohjois-Karjalaisuus meidän musiikissa kuuluu jos sen haluaa kuulla. Ehkäpä melankoliset melodiat ja eteeriset melodiakuljetukset ovat niitä elementtejä jotka yhdistetään Karjalaisuuteen. Ilo elää Karjalassa –sanontaa ei kuitenkaan voine suoraan yhdistää meidän musiikkiin, vaikka ilon kautta hommaa tehdäänkin! Pohjois-Karjalaisuus tulee kuitenkin itsestään ja se on jo lapsuudessa ja nuoruudessa kasvanut osaksi meitä, eli kyllähän myö luonteeltamme ollaan varsin perus Pohjois-Karjalaisia reippaan, joskus hyväntahtoisenkin, vittuilun ystäviä.
Ilosaarirock ei ole varmasti teille enää millään tapaa vieras festari. Mitä siitä on jäänyt päälimmäisenä mieleen? Niin bändinä kuin vieraanakin?
Insomniumin keikan eturivissä puidaan nyrkkiä! Kuva: Markus Korpi-Hallila.
- Ilosaaressa on tahkottu keikkoja enemmän kuin millään muulla festarilla. Viimeisen viidentoista vuoden aikana on taidettu olla festarikävijän roolissa alta viisi kertaa. Mikäs siinä on soitellessa Suomen parhailla festareilla! Ilosaarirock on mielenkiintoinen tuttujen sulatusuuni, jossa aina vuosittain tapaa tuttuja eri ympyröistä ja pääsee vaihtamaan kuulumisia. Ehdottomasti olisin tänäkin vuonna vieraan roolissa, ellei meille olisi jälleen suotu kunnia olla esiintyjäpuolella.
Mitä kuuluu metalliyhtyeen keikkapäivään ennen h-hetkeä? Tiettyjä rutiineja, joita ei vain voi ohittaa? Onko Ilosaarirock tässä poikkeus?
- Nyt kun meillä on Ilosaaressa keikka vasta sunnuntai-iltana, niin päivä varmasti menee sulatellessa edellispäivien tapahtumia ja jokainen yrittänee jollain tasolla stabiloida oloaan. Saksaan lähdetään viihdyttämään teutooneja jo keskiviikkona, eli neljä päivää festivaalihumua tulee vietettyä ennen keikkapäivää. Saattaa olla väsyneitä ministereitä sunnuntaiaamuna. Meillä ei sinällään ole minkäänlaista valmistautumisrutiinia keikkaan, ryhmähalaukset tai muut tsemppaukset loistaa poissaolollaan. Kunhan päästään samaan aikaan lavalle ja vielä pääluku täsmää, niin silloin on valmistautuminen mennyt riittävän hyvin. Etenkin pitemmillä rundeilla tottuu hieman liiankin rentoon tunnelmaan ennen keikkaa. Nibyrin oma kuntopiiri on toki klassikkomatskua valmistelurutiinien saralla, mutta sitä ei muut harrasta. Ilosaaressa on luonnollisesti pientä lisälautausta ilmoilla, kun yleisössä on paljon tuttuja. Koitetaan tarjota hyvä show ja tällä kertaa ihan oikeastikin lämmitellään!
Mikä tulevassa Ilosaarirockin keikassa tekee siitä Insomniumin Ilosaarirock-historian parhaan?
- Hahah, mahdoton kysymys! SotDS:n biisit yhdistettynä vanhempiin helmiin on vaan niin timanttisen kova yhdistelmä, että tulee pakostakin timanttisin Ilosaaren keikka koskaan! Lihamylly kun pyörähtää käyntiin, niin heikompia hirvittää, myös minnuu. Keikkarutiini alkaa tällä ryhmällä olemaan varsin kohdallaan, joten hyvän lihamyllyn pohjatyöt ovat kunnossa.
Sunnuntaina pelataan myös jalkapallon MM-kisojen finaali. Heitäppä veikkaus maailmanmestarista!
- Itsehän olen ollut vannoutunut Oranjen kannattaja siitä lähtien kun sain tuliaisina Marco Van Bastenin maajoukkupaidan circa 1990. Hyvältä vaikuttaa Oranjen meno ja toivottavasti Brasilia kaatuu finaalissa. Saksan piekseminenkin kelpaa aivan yhtälailla. Jos olisin realisti niin sanoisin, että Saksa voittaa mestaruuden. Oranje!
Entä aikooko Insomniumin porukka tulla juustodiscoilemaan? Siellähän tuntuisi olevan festivaalin paras meininki!
- Kerubin juustodiskoissa on ainakin ollut niin timanttinen meno ja musiikki, että eihän mitään muuta jatkopaikkaa voi tervejärkinen kuvitellakaan. Harvoin sitä pääsee raviradalla tanssimaan hitaita kolme tuntia putkeen, jo pelkästään tämän pitäisi riittää syyksi. Jätän kuitenkin salamyhkäisesti oven raolleen muille optioille.
Lopuksi vielä terveiset lukijoille!
- Kohta huudetaan BÄÄÄ!!!11 yhteen ääneen! Onhan Ilosaarirockin alkuun enää muutama helteinen päivä! Ottakaahan iisisti ja tehkää hyvin!
Haastattelu: Mika Martikainen
Kuva: Markus Korpi-Hallila
