Lissie vakuutti yleisönsä

Tähtiteltta täyttyi hiljalleen odottavaisesta yleisöstä. Ympärilleni kerääntyi uteliaita ja innostuneita kasvoja, joista moni oli selvästi tullut katsomaan, mikä tämä Lissie on naisiaan. Eturiviin pakkautui innokkaita faneja odottamaan. Kun Lissie saapui lavalle, teltan etuosa oli mukana ensihetkestä lähtien, mutta teltan takaosan ihmiset näyttivät edelleen odottavan jotain. Lissie otti yleisönsä kuitenkin heti alusta asti kehumalla kaikki suomalaiset, ja epäileväisetkin kasvot alkoivat hiljalleen syttyä ympärilläni.

Nopeampien kappaleiden into ja energia tarttuivat varmasti jokaiseen kuuntelijaan, joka yhtään keskittyi. Tuollaista energiaa, inspiraatiota ja innostusta voi levittää ympärilleen vain sellainen ihminen, joka aidosti nauttii siitä, mitä tekee. Ennen hittinsä When I’m Alone esittämistä Lissie heitti kenkänsä pois, ja se herätti yleisössä mielettömän innostuksen: nyt lähtee. Lissie innosti yleisöään, ja yleisön riemu tuntui vain lisäävän hänen omaa innostustaan.

Hitaiden kappaleiden aikana yleisö tuntui vaipuvan onnelliseen unenomaiseen tilaan: kaikki samassa tilassa mutta omassa maailmassaan. Erityisesti kappale Everywhere I Go vetosi yleisön herkkään puoleen. Kappaleessa lauletaan enkeleistä, ja täytyy kyllä sanoa, että Lissie näytti itsekin yhdeltä sellaiselta violettien valojen osoittaessa vain häneen. Viimeisetkin epäilevät kasvot alkoivat näyttää hyväksynnän merkkejä.

Keikan lopussa Lissie ja kitaristi Eric Sullivan saivat yleisön lähes ratkeamaan riemusta kitarafiilistelynsä tahtiin. Keikan päättyessä en nähnyt ympärilläni enää ainoatakaan epäilevästä tai arvioivaa katsetta: jokainen ihminen ympärilläni hymyili ja vähintäänkin nyökkäili mukana, itseni mukaan lukien. Lissie osti taatusti jokaisen keikalla olleen ihmisen omalla antautumisellaan ja läsnäolollaan.

Teksti: Tiia Heikkinen

Kuvat: Samu Puuronen