Mokoman keikalle suunnatessa tietää odottaa laatua. Bändi on puskenut uraansa eteenpäin sellaisella määrätietoisuudella ja päättäväisyydellä, että menestys ei ole ollut sattumaa. Sama määrätietoisuus ja osaaminen näkyy myös lavalla. Bändin diskografia alkaa olla siinä pisteessä, että keikkojen soittolistat on helppo hioa timanteiksi. Jopa niin timanteiksi, että bändillä oli varaa tällä kertaa jättää yleisö ilman Takatalvea. YleX-lava oli jälleen pakkautunut hikoilevaksi ja aaltoilevaksi nyrkkimereksi, jonka tahdin määräsi Mokoma.
Mokoman kuulijakunta ylittää metallille perinteisesti asetellut karsinat. Naisia oli yleisössä runsaasti ja aivan yhtä hurmoksessa. Ehkä suloisinta oli silti keski-ikäinen, kaljuuntunut ja tukeva mieskaksikko, jotka käsi kädessä seurasivat keikkaa.
Mokoman edellinen kerta samalla lavalla on nostettu jalustalle uskomattomana keikkana, mutta uskaltaisin sanoa, että tämä oli vielä kovempi. Harva thrash-bändi saa yhdistettyä nopeuteensa ja ehdottomuuteensa samanlaista herkkyyttä, jota löytyy etenkin Mokoman tuoreemmasta materiaalista. Ja samalla paikalla alkoi myös oma historiani Mokoman kanssa. Silloin siinä oli pienempi teltta ja kyseessä oli Töminä. Törmäsin paikalle ihmettelemään, mitä tuo taka-taka-ääni tuolla oikein on.
Nyt Mokoma tarjoili hienon kattauksen, joka leikkasi läpi bändin tuotannon. Etenkin Hiljaisuuden julistaja ja Kuu saa valtansa auringolta polkivat jäljen sydänalaan.
Pasi Huttunen
