Metallimusiikissa ei aina ole itsestäänselvää, että laulaja kykenee suoriutumaan biiseistään livetilanteessa. Ghost Brigade korjasi kuitenkin potin myös tässä mielessä. Laulaja Manne Ikonen taiteili keskellä ajoittaisten suvantojen täplittämää myrskyä papukaijamerkin arvoisesti. Soitinten rakentama räjähtelevä tunnelmavalli vain korosti Ikosen murinaa ja puhdasta laulua. Ei Brigadea ilmeisesti ole turhaan kilvan hehkutettu.
En tiedä allekirjoitanko täydellisesti sen tyypin kuvausta bändistä, jonka kanssa juttelin kohti Sue-lavaa kävellessä. Ei tämä doomia ollut, ainakaan puhtaasti. Jotain parempaa ja monipuolisempaa se on. Doomia sivuttiin, mutta ei Brigade erityisen hitaasti juntannut, eikä vaikuttanut kovin synkältä.
Sue-lava oli täynnä, mutta ei tukossa ja orkesteri loi juuri sopivan tunnelman finaaliaan kohti huipentuvaa iltaa. Näytti siltä, että bändille oli löydetty tismalleen sopiva paikka soittaa tällä festarilla. Tunnelma lähenteli hypnoottista, kunnes repesi välillä villiksi. Yleisö kulki vastustamattomasti mukana bändin siivittämässä tunnelmassa.
Pasi Huttunen
