Mitä tulee, kun yhdistää Gambinan ja Alibin? Tietysti surmacorea soittava Rytmihäiriö, joka vastasi Rokin taatusti epäkorrekteimmasta keikasta. Jo livenä kuultujen kappaleiden nimet kertovat kaiken olennaisen yhtyeen menosta: Pakko tappaa ihminen ja Saatana on herra.
Mustaakin mustempi huumori kukkii Rytmihäiriön teksteissä. Yhtye osaa tuoda uusia näkökulmia aiheisiin, jotka muodostuvat halvasta alkoholista, teräaseista ja äkkipikaisesta mielenlaadusta.
Rytmihäiriön rujot tarinat kerrotaan väkivaltaisesti hooceen ja metallin tehokeinoja hyödyntäen. Tiukasti soittanut ryhmä ei armoa antanut, ei itselleen eikä yleisölle. Halunhakkuuta muistuttava musisointi sai eturivin nyrkit heilumaan kohti taivasta. Äärimmäinen ilmaisu rajaa auttamatta yleisöä, mutta jäljelle jäävät ovat sitäkin fanaattisempia.
– Kummalla lavalla kuvataan suomalaisen miehen sielunmaisemaa osuvammin, tuolla vai tällä? kysyi Unto ”Une” Helo viitaten samaan aikaan päälavalla esiintyneisiin Eppuihin. Yleisön yksimielistä vastausta tarvitsee tuskin tässä toistaa, arvannette sen ilmankin.
Jukka Kastinen
