Ismo Alanko on suomalaisen musiikkielämän kameleontti. Samalla mies on esimerkkitapaus koko ajan uutta etsivästä taiteilijasta, joka ei jämähdä liian pitkäksi aikaa samoihin kuvioihin. Ei siis ole yllätys, että Alangon tuorein yhtye Säätiö on muuttunut taipaleensa aikana niin kokoonpanoltaan kuin musiikkityyliltään. Ismo Alanko Säätiön ensilevy Pulu (1998) oli vahvasti kallellaan etnoon päin. Vuonna 2002 julkaistu kolmas levy Hallanvaara sai puolestaan suurellisten jousisovitustensa vuoksi niskaansa taidelevyn leiman. Viime vuoden tuotos Minä ja pojat olikin sitten jotain aivan muuta: täyspitkällinen Alangon rehevintä rokkia sitten Hassisen Koneen aikojen.
Alanko soittokumppaneineen on parhaillaan sellaisessa keikkavireessä, joka rokkaa suohon useimmat miestä huomattavasti nuoremmat soittajat. Mutta minkälaista musiikkia Ismo Alangon päässä syntyy seuraavaksi? Se onkin jo täysin uusi tarina.
