Jo kolmen vuoden ajan Suomen indie-skeneä omaperäisellä räminällään rikastanut Fun ei ole suoraan mistään genrestä lähtöisin. Se on liian punkkia poppareille, liian monimutkaista punkkareille ja liian rahvaanomaista taidemiehille. Totaalinen väliinputoaja. Toisaalta Fun on tarpeeksi rankka ja rehellinen ollakseen enemmän punk kuin soramontullinen kiljulla kyllästettyjä keesipäitä, tarpeeksi tarttuva ja suoraviivainen ollakseen hot ja pop sekä tarpeeksi monipuolinen ollakseen suoraan sanottuna Perhanan Kovaa Musiikkia. Ultimaattinen crossover!
Funin musiikki koostuu vahvasti useista lähteistä, joista selkeimmin kuultavissa on 80-lukulaisen jenkki-indien tinkimättömimmät nimet, kuten Butthole Surfers, Rapeman, Jesus Lizard sekä Sonic Youth, unohtamatta yhtyeen suurinta ulkomusiikillista vaikuttajaa, Henry Charles Bukowski jr.:ää. Kotimainen viitekehys löytyy parhaiten pitkän linjan porilaisesta musiikillisesta ilotulituksesta nimeltä Deep Turtle, jonka suuri pieni mies Pentti Dassum on Funin musiikillisen juoppohulluuskohtauksen nauhalle tallentanut ja eipä voisi ihan heti keksiä paremmin Fun-yhtyeen kanssa studioon sopivaa miestä kuin Dassum.
Yhtye on myös väsymätön keikkailija. Yhteensä keikkoja on tämän kolmen ensimmäisen vuoden aikana kertynyt jo satakunta, joka on itse keikkansa myyvälle ja äärimmäisen tinkimätöntä ja lottokansaan vetoamatonta räminää soittavalle yhtyeelle varsin kunnioitettava saavutus!
Takaisin