Apocalyptican ensimmäisestä julkaisusta (Plays Metallica by Four Cellos) on tullut kuluneeksi yhdeksän vuotta. Tuossa ajassa on tapahtunut paljon. Bändi on hitsautunut yhtenäisemmäksi, samalla kun Metallica-versioinnit ovat vaihtuneet itse sävellettyyn materiaaliin. Viimeisimmillä levyillä (Reflections, 2003 ja Apocalyptica, 2005) sellotrio on pestannut vahvistuksekseen myöskin rumpalin. Lisäksi Apocalyptican levyjä on mennyt vuosien varrella kaupaksi hieman enemmän kuin miekkoset itse ensilevyn aikaan uumoilivat; parin tuhannen ennakko-odotusten sijaan levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yhteensä jo noin kaksi miljoonaa.
Ne, jotka muistavat Apocalyptican soittajien istuvan keikoilla tylsästi paikallaan, saavat heittää moiset muistot romukoppaan. Nyky-Apocalyptica rokkaa kovemmin kuin koskaan ennen. Sellot saavat kyytiä, kun Sibelius-akatemian kasvatit todistavat tusinahevibändeille etteivät särökitarat ole ainoa keino laittaa maaperä jytisemään. Tule laulurinteelle todistamaan kun Slayer kohtaa Shostakovichin.
Takaisin