Markscheider Kunst (RUS)

Pietarista on Joensuussa viime vuosien aikana käynyt monia nykyskayhtyeitä, jotka ovat tanssittaneet täydet salit pyörryksiin kerta toisensa jälkeen. Yhtä lailla tällä hetkellä telakalla olevassa Kerubissa, kuin myös Ilosaaren eri lavoilla. Ska-villitys nosti Suomessa päätään myös suuremman yleisön suosioon muutamia vuosia sitten samalla kun leppoisammat jamaikalaiset rytmit alkoivat soluttautua suomalaiseen rytmimusiikkiin ja tanssikulttuuriin. Näihin aikoihin suomen skaväestölle tutuksi tulivat ainakin niinikään pietarilaiset Spitfire, Tequila Jazz ja St. Peterburgs Ska&Jazz Review. Markscheider Kunst kuuluu instrumentaatioltaan ja saundimaailmaltaan selkeästi saman kulmakunnan poikiin, mutta siinä missä Spitfire lyö kiihkeän ja iskevän takapotkunsa rinnalle historiansa punkin ja hardcoren parissa, lähtee Markscheider Kunst seilaamaan täysin erilaisille aalloille. Bändin tunnelmat ovat sekoitus alueita, jotka ovat maantieteellisesti hyvinkin kaukana toisistaan, mutta tämän pumpun käsittelyssä kietoutuvat yhteen hyvinkin luonnolliseksi kokonaisuudeksi.

Markscheider Kunstin skarytmi on vanhan Jamaikan skan kaltaista pyöreää rullausta, tätä maustaa astetta etelämpää kotoisin oleva latinolyömäsoitinsetti, ja päälle kitara soittaa afrikkalaiselle nykypopille tyypillistä melodiasiimaa. Afrikka, latinalainen Amerikka ja Jamaika ovat musiikillisina alueina lähellä toisiaan ja kohtuullisen luonnollinen yhdistelmä, mutta yhtyeen torvisektio ja laulajat heittävät koko perinteisen afro-lattarikeitoksen etelän auringosta keskelle äiti-venäjän kolkompaa ilma-alaa. Markscheider Kunstin torviryhmä soittaa vahvoja mattoja, joiden melodiat ja harmoniat juontavat juurensa syvästi slaavilaiseen musiikkiperinteeseen. Lauletuissa kappaleissa venäjän kieli, laulumelodiat ja vahva tulkinta muistuttavat suuresti monien slaavilaisten maiden kansanlauluja, ja silti alla pyörii rytmi joka voisi yhtä hyvin olla Havannan sikarisuiden soittamaa. Vaikka auringon lämpö ja kaupunkikuvan kirjavuus ovat näissä maailmankolkissa hyvinkin erilaisia, taitaa slaavilaisessa kaipauksessa olla jotain yhteistä etelä-amerikkalaisen haikeuden kanssa, niin hyvin nämä osat yhteen sopivat. Välillä Markscheider Kunst soittaa täysin perinteistä Jamaikan bigband skata, välillä täyttä lattaria, välillä torvisoolo saattaa käväistä loungejazzin puolella, välillä pohjalle hyppää afrikkarytmi. Yhdessä kappaleessa tunnelma on kuin nyrjähtäneessä Jugoslavialaisessa taide-elokuvassa, seuraavassa taas kuin afrikkalaisessa korttelijuhlassa. Seuraavassa tahdissa mukaan hyppää torvistemma, kitarakomppi tai laulumelodia joka ilmoittaa olevansa aivan tästä rajan takaa. Rytmi tulee auringosta, melodia itkee kadotettua elämää. Sanoista en kieltä osaamattomana voi sanoa mitään, mutta venäjän kieli laulettuna on yksi kauneimmista. Yksi asia mikä ainakin on varmaa on se, että Markscheider Kunst sopii Ilosaarirockin Rentolavalle kuin takapotku skahan. Jos viikonloppuna paistaa aurinko, tämä musiikki kasvatta Linnunlahden rantaan palmut, mikäli taas sataa, se puhaltaa pilvet pois. Tällä rytmillä on nimittäin parantava voima.

www.mkunst.net