Jazzgangsters

Todennäköisin tuttavuus reggaemusiikin saralla ysikymmenlukulaisella nuorella oli Trenchtownin kasvatti Bob Marley, ja kokoelma-albumi "Legend". Itse olin tässä tilanteessa kevättalvella 1999, kun erään reggaeaiheisen keskustelun päätteeksi tuttu levykauppias kehotti saapumaan illalla kuulemaan suomalaista versiota aidosta Jamaikan soundista. Homman nimenä olin Tampereen veteraaniryhmien Jing & Jangsters ja Jazzgangsters yhteisesiintyminen Rocklubi Kerubin lavalla. Tämä oli ensikosketukseni elävään takapotkurytmiin, ja samalla hetki jolloin ymmärsin kyseisen rytmiikan, lämpimän saundin ja pitkä-äänisen, hieman haikean melodian yhdistelmän olevan mitä toimivin ja tunnevoimaisin.

Jazzgangstersin rytmiryhmä polkee tasaisen hypnoottisesti takakenoista groovea jonka päälle kitara, erilaiset kosketinsoittimet ja torvet vuorottelevat asiaankuuluvissa takapotkuiskuissa. Yhtye soittaa omia ja muiden sävellyksiä, taittaen kipaleen kuin kipaleen reggae- ja skarytmeihin. Välillä torvisoolot piipahtavat jazzin maailmoissa, hetkittäin koko bändi painaa nimensä alkuosan mukaista musiikkia. Kunnes rytmiryhmä lyö takapotkun silmään ja hankalammin hahmotettava jazzrytmi onkin yht'äkkiä iloista, aurinkoista ja helposti tanssattavaa Jamaikan groovailua. Toiminta etenee hyvinkin perinteisellä kaavalla; komppi pyörii pohjalla, joku töräyttää teemamelodian, toinen tuuttaa soolon. Kolmas työntää lisää sooloa, kunnes joku palaa teemaan. Välillä rytmiryhmä sooloilee, välillä joku tarttuu mikkiin ja tunnelmoi joko kappaleeseen kuuluvaa, tai improvisoitua lyriikkaa. Tässä suhteessa touhu on hyvinkin lähellä dub- ja soundsysytemtoimintaa, mutta kokonainen orkesteri jonka olennaisena erona levyltä ja efektoreilta koottuun musiikkiin on keskenäinen kommuniikaatio, on huomattavasti elävämpi kokonaisuus. Livetilanteen herkku on juuri siinä, kun soittajat reagoivat soittimillaan toisiinsa, toistensa soittoon. Tämä luo sen elävän musiikin kiihkeyden ja intensiteetin joka löytyy rauhallisimmastakin musiikista ihmisten esittämänä. Jazzgangstersin levyllä esiintyy yhtyeen oman vokalistin lisäksi tyylinmukaisia nuorempia laulumiehiä, ja täytyy sanoa että hienosti istuu Jukka Pojan, Hannibalin ja Herra Sopan esitykset Gangstereiden sointiin. Henkilökohtaisena toivomuksena esitän, että kaikki viikonlopuksi Ilosaareen suuntaavat mikrofonimiehet käyvät Rentolavalla antamassa oman osansa rannan tunnelmaan. Luulen että kun tunnelma on hyvä, mikki tulee välillä olemaan vapaa, ja ennenkaikkea väki tanssii.

www.code016.net/jazzgangsters